Niin kävi taas, että murruin kyyneliin suolaisiin.
Lupaukset niin hauraat, turhaan valettiin.
Kuinka saatoitkaan kuvitella meistä vakavaa,
sydämeni takiasi huutaa.
Meikit poskille levinneet, eikä kukaan kuule vaikka huutaisin vieläkin kovempaa.
Ei ole lohduttajaa.
On vain yksinäiset seinät, jotka eivät vastaa.
Minä oikeasti välitän sinusta. Ehkä enemmänkin.
Sanoit että rakastat. Harhaa ehkä sekin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on todella hieno ja kosketti omaa elämää. Magee tuo rytmitys. Kiitos.
Hyvin sujuva runo. Rytmi korostaa aihetta.