Voitko rakastaa pientä ihmistä poikaa joka
sanoja ei saa sanotuksi,
ei silmillään kunnolla näe,
tunteitaan ei osaa ilmaista
ja jonka elämä on höyhenen kevyt ja lyhyt?
Voitko rakastaa ihmistä joka
rakastaa läheisyyttä,
nauttii sylittelystä,
hymyilee kuin enkeli
ja on onnellinen jokaisesta hetkestä jonka hänen kanssaan jaat?
Kerron sinulle salaisuuden, kuiskaan sen ajatuksena korvaasi kun en sanoja hallitse..minä olen juuri tuo poika, joka omistaa molemmat puolet..mutta olen silti ihminen niinkuin sinäkin.
Rakastat siis minua<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämäkin runo herättää kovasti aatoksia pienessä mielessäni. Kuvailet hyvin viatonta lasta ja jokaisen meidän parempaa puolta. Mehän ollaan todellakin vaan ihmisiä, kuolevaisia. Pitäisi aina elää tässä hetkessä.
Jos tämä vaatii hiomista haluan kuulla sen valmiina.
Kaunis ja tuntemuksia herättävä.
Sivut