Nojatuolisi.
Edelleen omalla paikallaan kotona.
Käytkö täällä?
Istutko iltaisin tuoliisi,
matkustatko ajassa ja
muistelet meitä?
Voinko vielä kuulla äänesi,
voinko nähdä hymysi?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Nojatuolisi.
Edelleen omalla paikallaan kotona.
Käytkö täällä?
Istutko iltaisin tuoliisi,
matkustatko ajassa ja
muistelet meitä?
Voinko vielä kuulla äänesi,
voinko nähdä hymysi?
Kommentit
tätä olen usein miettinyt itsekin, ystäväni kohdalla. Ikävä osaa olla niin mielettömän lohdutonta, mutta kuitenkin jollain kummallisella tavalla, löytää lohtua niinkin kummallisista asioista, kuin että onkohan hän nyt samassa huoneessa. Ihan kuin se näkymätön läsnäolo auttaisi siihen ,ettei koskaan saa mennyttä takaisin.
Tykkäsin siis.
pidän tästä ehkä enemmän kuin mistään muusta runostasi, en tiedä miksi.
Ehkä tykkään kaipuusta.. :) Joka tapauksessa, kaunis, ja mielestäni melko herkkäkin runo. Yleensä arvostan kielikuvia, ja mielikuvituksellista rivitystä sekä sanaleikkejä, mutta tähän niitä ei oikeastaan edes kaivata.
Musta tää on sun parhaita runoja. Ja se kosketti mua. Hienosti kirjotettu!
Sivut