Almuaan taas pyytää tuo rakkauden kerjäläinen
Ei ole tasan lahjat hänen ja tuon miehen
Valmis on alistuun, että hyväksynnän saa
Vaan niin monesti pettänyt alta hänen maa
Ei osaa hän kulkea omaa polkuaan
Hänelle harhoja on rajat taivaan ja maan
Iskuja monia on ottanut vastaan
Tarttunut kerran käteen perkeleen
Pakotti hänet lumihankeen juokseen
Ei osaa hän elää tätä elämää
On hänen tiellään aina ollut pimeää
Oppisipa kerran oikean rakkauden tunnistamaan
Kasvonsa rakkauden Jumalille paljastamaan
Kunpa ei enää tarttuis käteen tuon perkeleen
Astuis viimein valon maailmaan uuteen
Oppisi heikkoutta toisen rakastamaan
Tarttuisi runosielun sydämeen kutsuvaan
Fyysinen voima ei oo voima rakkauden
Sisäinen kauneus on merkki sen
Voi hän antaa sulle voiman sydämmeen,
jos vaan vierellä oot valmis kulkeen....
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut