Onko paikkaa eksyneille
Yössä pimeille teille harhautuneille
Jotka kerran täällä murtui
Heidän lasipalatsinsa sortui
Olivat kerran onnekkaita
Vaan tänään vaan pelon sotilaita
Jotka rypevät menneessä kunniassaaan
Eivät oo he enää siel haavemaassaan
Vaan on onni vielä heidät tavoittava
Ja tämä elämä taas heitä kantava
Kun vaan antavat taas sydämmensä rakastaa
Mielensä ilon keijujen valjastaa
Ottavat taas kiinni elämästä
Nousevat kuopasta syvästä
Ovat osa kerran kirjoitettua elämän tarinaa
Eivätkä enää kuuntele rakkauden kuolon korinaa
Usko suurempaan meidät täällä pelastaa
Emme anna pirujen mielessäim mellastaa
Silloin voima suuri meillekin onnen antaa
Ei oo rakkaudella sen suurempaa hintaa
Ollaan kaikki suuren käden lapsia
Osa meistä kerran vanhoja harmaahapsia
Kun portilla taivaan kerran paikkaasi varrot
Muistat kuinka syrjäytit kaikki sorrot
Olit se joka ystävääsi kannoit
Hetkinä murheiden hälle ilon annoit
Usko suurempaan meidät täällä pelastaa
Emme anna pirujen mielessäim mellastaa
Silloin voima suuri meillekin onnen antaa
Ei oo rakkaudella sen suurempaa hintaa
Usko suurempaan meidät täällä pelastaa
Emme anna pirujen mielessäim mellastaa
Silloin voima suuri meillekin onnen antaa
Ei oo rakkaudella sen suurempaa hintaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut