Läheinen

Pikkuinen lintu resuisessa höyhenissään,

unohti kerran miten onnellinen ollaan.



	(Ja on päiviä, jolloin minä haluan paeta.)



Ja minä istun pieni lintunen käsilläni,

yrittäen liimata siipiä takaisin,

vain jotta voit nokkia ne taas irti. 



 	(Ole kiltti, ota lääkkeesi ja mene nukkumaan

		Puhutaan aamulla.

			Usko minua.

	Aamulla on kaikki paremmin.

			Ole kiltti, mennään nukkumaan.)



Eikä mikään ole koskaan hyvin,

et uskonut sinäkään, että lapset voivat valehdella

kun ne valitsivat noitia poltettavaksi roviolla.

Etkä sinä siitä kehästäsi pakoon pääse.

	Sinä syötit surusi ja heikkoutesi Tyhjiölle.



(Älä jätä hoitoasi kesken nyt.

	Kaikki me tahdomme vain sinun parastasi.

Älä huuda minulle, minä yritän vain -

	Ole kiltti ja kuuntele minua!)



Ja alla poltettujen puiden:

Meidän surullinen rituaalimme jatkuu

minä kömpelöine sorminesi,

paikkaan pienen linnun haavoja.

Ja se lintu huutaa ja räpistelee,

mutta ei koskaan pois karkaa.



	(Herranjumala! Mitä sinä teit käsillesi?!	

		Ei, rauhoitu, kaikki on hyvin...

	Soitetaan lääkäriin.

		Ei kun kyllä soitetaan.

	...

		Minä yritän vain auttaa.)