Sydämeni sylissä, yhä (ja aina)

Sinä siinä

kainalossa

ihan kyljessä kiinni

vieressä ja lähellä

iholla

katsot silmiin ja silität

tai unisena tuhiset

päästät irti ja naurahdat

sanot jotain hassua

en sanojasi vielä ymmärrä

mutta nauran kanssasi

niin paljon rakastan 
 

näitä hetkiä

lyhyitä, nopeita

rauhallisia ja hiljaisia

herkkiä, helliä

hauskojakin

tätä elämää

sinua juuri tuollaisena

pian et enää osoita

minua ja sohvan nurkkaa

kaivaudu paitani alle

ja minä rakastan sinua 

huomenna,

kymmenen

ja sadan vuoden päästäkin

aivan varmasti 

hetkiä kanssasi silloinkin

mutta eivät ne ole tällaisia

samalla 

aivan kuin

luopuisin palasta meitä

ja se tekee kipeää

( Äiti rakastaa sinua.

Rakastatko sinä äitiä?

Nyökkäät. )