Yli talvemme

Pukuloiston alastomuus
huojuen tuuli soittaa säveltään

järvenpinnan kylmyys huokuu
täynnä värittömyyttään

alastomuus niin luonnon
kuin ihmiskunnan jähmeys
piiloutuu lämmön suvituulten

alttareiltaan

alastomuudet toisistaan
vaatekerrat pudonneet 

kylmyys lannistaa
luonnon  värikkyydet
hiipuviin lakastuviin väreihin

kuin odottaen
talven suojaavaa lumikertaa
valkeisiin vaatekertoihin

  "tule ja pue
lämmittäen jotta
lämmin olisi"

kuin nainen 
lämmöksi miehen syliin

puhalla tuulena tulen voimana
kehojemme viilenneisiin uumeniin.

-----

Yli tämän
talvemme !