Poukaman muistolle

Kesän hehkuvana kauneutena

takaa kaukaisena tuulena
elämän valon tuojana
kuin lämpimänä kuiskeena

aaltojen sädekimppuna
saavuit tutulle rannalle
kallioiselle poukamalle

yhteiseen sovittuun 
piilopaikkaamme
pois ulkomaailman pauhuilta

_ _ _


kuin näissä
viilenneissä ilmavirroilla
 
syksyisissä aalloissa
lipuu poukamamme muistot

piiloistamme
vaipuen kesän
hehkuista pakeneviin
tummenneisiin vesiin

ulappojen kaukaisuuteen

kauas
sinne
josta lämmin kesä
saapui lainehtivilla aalloilla

kohden poukaman 
kahden salattuun piilopaikkaan


... 
kesänä 
syksyn syliin vaipuen

lyhyessä
hetkessämme

- elämän ikuisuudessa 
elää lämmin 
kesän hehkuva muisto !