Tämän runon piti olla
tässä
kuin totuutena
että myös
osana kuvitelmaa
yhdessä
toistensa matkassa
jäämistönä
tai ehkä katsauksena
runomatkalta - ni
ei tullut
sitä kuin tätä
edes ristiaallokoista
pohjalta heleäviin pintavesiin
- ristipaineistaan.
Kuin
äärettömyys
katoaa äärettömyyden taa
runomaailmaa
runoelämää
haaksirikkoutunut
aavaan avaruuteen
pohjattomiin syvyyksiin
Tuuli soittaa luonnon kanneltaan
sävelien sanomaa ;
kaikesta huolimatta ...
"voikaa hyvin yli
tummuvan
katoavan elämän".
tässä
kuin totuutena
että myös
osana kuvitelmaa
yhdessä
toistensa matkassa
jäämistönä
tai ehkä katsauksena
runomatkalta - ni
ei tullut
sitä kuin tätä
edes ristiaallokoista
pohjalta heleäviin pintavesiin
- ristipaineistaan.
Kuin
äärettömyys
katoaa äärettömyyden taa
runomaailmaa
runoelämää
haaksirikkoutunut
aavaan avaruuteen
pohjattomiin syvyyksiin
Tuuli soittaa luonnon kanneltaan
sävelien sanomaa ;
kaikesta huolimatta ...
"voikaa hyvin yli
tummuvan
katoavan elämän".
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Helposti lukija saattaa samaistua kuin jopa tietyllä hetkellä "omaksuu sisäisesti itselleen" - totta vai ei - ei voi kirjoittaa ellei tunne jotain kirjoittaessa että lukiessa. Runoystävyys on kallis_arvokas "suhde" kuka sen miten itsessään käsitteleekään !
Hyvää viikkoa Sinulle ja kait ne helteet taas yrittää kurkata...runoni jos sitä voi edes runoksi mainita saisi kyllä vastakappaleensa...sitä tullu mietittyä.