Menneisyys

Olin kuin muutkin vielä ala-asteella. Tulin toimeen jokaisen samalla luokalla olleen tytön kanssa. Pidin suurinta osaa heistä kavereinani. Vietin paljon aikaa vapaalla parhaan kaverini Sannan kanssa. Yläasteelle haettaessa, yritimme parhaan kaverini kanssa päästä samalle luokalle, ja pääsimmekin.

Yläasteella kaikki tuntui aluksi ihanalta. Vietin paljon vapaa-aikaa Sannan kanssa. Puhuimme pojista, ja tutustuimme uusiin koulukavereihimme. Saimme uusia kavereita. Muistan, kuinka jonkun historian tunnin jälkeen puhuimme yhdestä tytöstä nimeltään Katja, joka oli aina kolmantena pyöränä jossain porukassa. Kaikki meni hyvin kasin syksyn loppuun asti. Haimme kaverini kanssa samalle rippileirille, jolle myös molemmat pääsimme. Työelämään harjoittelu viikosta olimme puhuneet jo seitsemänneltä asti. Olimme sopineet menevämme yhdessä vanhalle ala-asteellemme, mutta kuinkas kävikään. Kaverini meni uuden ystävänsä Katjan kanssa siihen kouluun, mihin meidän piti yhdessä mennä. Siitä kaikki lähti menemään alamäkeen.

Sanna alkoi viettää yhä enemmän aikaa Katjan kanssa. Minä vietin yhä enemmän aikaani kotona vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Vietin aikaani netissä ja tv:n ääressä. Aloin olla koko ajan enemmän ja enemmän yksin. Vietin koulussa aikaa Sannan ja hänen uusien kaveriensa kanssa. Välillä olin myös muiden seurassa. Kesä tuli. Menin rippileirille yhdessä Sannan kanssa. Nukuimme kahdestaan samassa huoneessa. Hiljaisuuden tullessa, juttelimme aina hetken, mutta nukuimme kuitenkin pian iltalaulun jälkeen. Rippileiri oli ja meni. En saanut yhtään lisää ystäviä sieltä.

Yhdeksäs luokka oli elämässäni yhtä kidutusta. Välitunnit vietin samojen ihmisten kanssa, kuin kahdeksannen keväällä, mutta ei minulla ollut muuta yhteistä heidän kanssaan. Elämäni jatkui yksinäisesti. Vietin nuoruuteni illat kotona tietokoneen tai koneen ääressä. Etsin netistä runoja yksinäisyydestä. Kotona purin pahaa oloani välillä vanhempiin. Äitini huomasi jonkun olevan pielessä, hän ei vain osannut kysyä asiaa. Vaikka hän olisi kysynyt, en tiedä, olisinko vastannut. Kerran kuitenkin kerroin hänelle kaiken, tai ainakin melkein. Oloni oli silloin niin paha, etten tiennyt, miten päin minun olisi pitänyt olla. Harrastukseni ja muualla asuvat kaverini auttoivat minua eteenpäin. Yhdeksäs luokka oli ja meni.

Lukiossa elämäni alkoi kirkastua. Ensimmäisellä luokalla tutustuin tyttöön, Suviin, joka oli kokenut kovia kuten minäkin. Hänen kaksi ystäväänsä oli jättänyt hänet ja kolmas hänen ystävistään oli mennyt toiseen kouluun opiskelemaan, joten yhteydenpito jäi vähäiseksi. Aluksi juttelimme Suvin kanssa vain koulussa. Aloimme kuitenkin kulkea kouluun samaa matkaa, ja juttelimme matkoillamme. Joskus lähdimme viikonloppuina pyöräilemään. Pyöräretkemme saattoivat kestää tuntikausia. Välillä pysähdyimme juttelemaan metsän reunaan. Puhuimme kaikesta, menneestä ja tulevasta. Toisella ja kolmannella ystävyytemme vain syveni.

Kun lähdin opiskelemaan lukion jälkeen, oli elämäni oikeaan suuntaan menossa. Muutto uudelle paikkakunnalle toi edessään uusia haasteita. Uudessa opiskelupaikassani tutustuin kahdeksaantoista ihmiseen läheisesti ja muuten vielä noin seitsemäänkymmeneen muuhun ihmiseen. Toisena opiskeluvuonna sain toisen mokoman lisää kavereita itselleni. Osasta ensimmäisen vuoden uusista tuttavuuksista kehittyi ystäviä. Kolmantena vuonna tutustuin entistä paremmin oman vuosikurssini opiskelijoihin. Opiskeluaika oli aivan erilaista, kuin mihin olin tottunut. Loppuopiskeluaika sujui tuttujen ystävien ja kaverien ympäröimänä. Kotiseudultani kavereista pidin yhteyttä Suviin. Alkoholi virtasi ja kavereita riitti joka sormelle. Joukosta piti vain erottaa kunnon ystävät.

Toivon, että kukaan ei joudu kohtaamaan samanlaista kohtaloa kuin minä. Hirveintä elämässäni on ollut se, että olen ollut yksin. Pidä siis yhteyttä ystäviisi, vaikka he välillä saattaisivatkin asua vähän kauempana. Pidä yhteyttä jokaiseen kaveriisi vähintään kerran vuodessa. Pieni puhelu tai jopa hymy voi pelastaa toisen päivän. Älä aliarvioi tekojesi voimaa. Minä jos kuka tiedän tämän. Ja tiedän myös, miltä tuntuu olla yksinäinen, enkä halua sitä kenellekään. Yksin on joskus kiva olla, mutta yksinäinen ei ole hyvä olla.