Itken pimeyttä ja annan
sen halata poskieni kautta
tätä vierasta kaupunkia
jonka valosaaste kaukaa
taistelee urheasti vastaan
ikävöin kotiin
kunnes käsitän
sen kaipuuksi tuntemattomaan
muutan mieltäni
ikävöin paikkaa
kodiksi kutsuttavaa
sellaista
jossa pimeys on vähemmän pimeää
ja yksinäisyys vähemmän yksinäistä
ja yksinäisyys vähemmän yksinäistä
itken pimeyttä ja annan
jalkojeni valua hiljaa
betoniin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut