Itkien pimeyttä

Runoilija Joelartturi

Itken pimeyttä ja annan 
sen halata poskieni kautta
tätä vierasta kaupunkia
 
jonka valosaaste kaukaa
taistelee urheasti vastaan
 
ikävöin kotiin 
kunnes käsitän
sen kaipuuksi tuntemattomaan
 
muutan mieltäni
 
ikävöin paikkaa
kodiksi kutsuttavaa
 
sellaista 
jossa pimeys on vähemmän pimeää
ja yksinäisyys vähemmän yksinäistä
 
itken pimeyttä ja annan
jalkojeni valua hiljaa 
betoniin
 
 
 
 
 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin liikuttava runo ja kaunis!🌼🌼🌼
Kiitos!
Kunpa kaikilla olisi kodin tuntuinen paikka jossakin. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot