Näinä hämärtyvinä tunteina
minä ajattelen sinua
ja yöllisestä sumusateesta kiiltäviä
maailmanpyöriä
pysähtyneinä
kaupungin valoissa
Ja lähempänä kuin luulenkaan
nälkäänsä vaikenevia lapsia
Metsät ovat yksinäisiä
puut ylimielisiä
näitä sinisiä pariovia on monia
ja sisään astuessa kiristyvät
välinpitämättömät sanat huulille
vihaaville
Hämärä kuolee
hitaasti, kuin hiipuva rakkaus
erillään päivänvalosta
aamun kelmeys kuvotuksena kasvoillaan
ajattelen sinua
Ja kuinka kaunis oletkaan
sanojeni silmin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on uskomattoman kaunis. Hienoja kielikuvia ja loistava lopetus. Kyllä tämä suosikkeihin menee. :)