Imperfecto

Huudon noustessa
syvältä yön sylistä

raatelee se likaisilla kynsillään
arpeutumattoman haavat

pitkiin, violetteihin päiviin

niin kertoi minulle
hän joka nuorena vihasi kotikylänsä
seisovavetisiä kaivoja

Siksi heittäytyi kanssani elävän veden syliin

me hengitimme näkymätöntä
ja ravintoamme olivat ne kieltotaulut
jotka putoilivat avuttomilta kallioluodoilta

niiltä, jotka murtuivat veden kosketuksesta

Ilta-auringon värjätessä ne mustelman lailla
kellertäviksi

kuin iho jota väärin kosketaan

Näihin kallioihin oli meidän määrä iskeytyä

kuohujen herkät huulet yhtyivät
murskaantuvien ruumiidemme sävelmään
riipaisevan epämelodiseen

joka aiheutuu, kun keuhkoihin kasaantunut paine
saa kallonpalaset leijailemaan
sädehtivän tuhkan tavoin

jossain se peittää yksinäiset kaivot
joiden vesi on suojattomuuttaan haihtunut

Lapaluumme siipimuistomerkkeinä kalliossa