Avaruuden kuolettamien
koirien pienet luurangot hohtavat
pyöriessään ympäri kuuta
valo ei heijastu silmistä
kauniisti kuolleina ne ovat
nurinpäin kääntyneet
hakemaan lohtua
ikiunessa matkaavilta aivoilta
Oli päivä ja minä kaipasin pimeyttä
oli yö
minä itkin kipua ja enkeli
pisteli minuun tikareita melankolinen hymy
hohtavilla huulillaan
Jalat tanssivat tunkkaisessa ilmassa
Ruma lato tukehtuu sinimustaan yöhön
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
(Sori, enpä ole käynyt täällä vähään aikaan niin kesti) Vähin mitä voin tehdä kommenttisi suhteen, on kiittää. Suuri kiitos siis sinulle.
Ja mitä tulee omiin runoihisi, en voi muuta kuin sanoa samaa. Uskomattoman hienoa tekstiä! Kerrankin täältä löytyi joku omaa ikää edes lähellä oleva, joka osaa oikeasti kirjoittaa. Näissä on jotain sellaista hurjan hienoa melankoliaa, aivan omanlaistaan. Hienoa! Jatka samaa rataa.