Sade riippuu köynnöksinä räystäistä
minä olen kuihtunut Indran käsivarsille
maalauksellisen melodian tukahduttamana
veden kosketus hivelee kuin menneisyyden kalmanhuokaus
ihoa ikkunan tällä puolen
ketjuissa avaimia, identiteetitön tunnistuslaatta
ja sanat lauseiden kahleissa seuraavat orjien lailla
tärisevää kättäni
mustetta roiskuu ympäriinsä kun epätoivo ottaa vallan
verta ohimoilta silmiin ja huulilla kurluttavana puurona
miksi kuvittelen ikkunan suojelevan minua
lasia se on ja lasi kykenee haavoittamaan
enhän ihmistä kummempi ole
Kuolisinko jos nielaisisin kieleni mustepullon mukana
kymmeniä ja taas satoja mielipuolisia asioita
kuolleita kaloja sieluni pinnalla, kuonaa
paperisia sateenvarjoja sinisiä kauniita
niitä joita lapset työntelevät pikkuruisista silmistään läpi
herättääkseen huomiota, epäilemättä
tuhruinen kirjepaperi haukkoo henkeään sieluni painosta
ja huuliani kylmää jo
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä vei sanat suustani. En voi kuvailla tätä muuten kuin sanomalla, että tämä iski tajuntaan ja pysyy siellä pitkään. Erittäin hienosti kirjoitettu.
Hyvää synttäriä :>
En tiedä oonko vaan liian angst tai jtn, mutta kaipasin tähän runoon. Vakuuttava, kaunis, taitava. Piste.
kaunis.
''Kuolisinko jos nielaisisin kieleni mustepullon mukana'' - pystyn kuvitella tunteen :o