Rauhattomat ajatukset
pesiytyneinä mielemme
pimeimpiin nurkkiin.
Kaunis Lilium!
Aiotko säilyttää kauneutesi
vai tahraatko sen teoillasi,
jotka eivät ole lähtöisin viattomuuden lähteestä?
Kuoleva aurinko,
jonka vain huominen voi pelastaa,
mutta huomista ei tule.
Minä tiedän salaisuuden,
joka ei ole salaisuus.
Mutta sinä tiedät totuuden,
tai ainakin luulet tietäväsi.
Miksi maailma koettelee meitä näin?
Mitä tapahtui Jumalan armollisudelle,
Jumalalle, joka auttaa jaksamaan.
Herran on täytynyt kuolla,
koska hän ei vastaa kun soitan.
Ja mudasta pilkottava lusikka,
jonka harakka nappaa
ja kiidättää halki ilman,
on pyhyydellä kuorrutettu.
Viattomuus
on kadonnut maailmasta
jättäen taakseen vain
turmeltumisen.
Ovatko hyvyyden kellot ruostuneet?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieman häiritti kuulla tuo lilium tässäkin runossa, kun ensiksi oli mennyt lukemaan kokonaisen rakkaudenylistyksen sille:)
sitten toinen kymysys, onko jumala -kappaleessa kirotusvirhe vaiko tarkoituksella kirjoitettu "jumalle"?
pidin erityisesti kohrista herralle soittamisesta, sen voi käsittää niin monella eri tavalla, sarkastisesti ja hempeästikkin jos halluu. antoi mukavasti lukijalle ommaa päätösvaltaa. myös loppu oli osuvan ytimekäs. yksinkertainen kysymys, joka jätti lukijan vaivaamaan päätään runon luettuaan. se on onnistuneen runon merkki.
kiitän.
ihanaa! en ole ikinä saanut noin paljon positiivista kommaa! ja juuri nyt kun on ollut vähän hankalaa<3 haluaisin osata kirjoittaa tällä tavalla, kuin tässä runossa, ihania vertauskuvia, hyvyyden ruostuneet kellot, jumala ei vastaa kun soittaa.. mahtava! SUOSIKKEIHIN!