Tajunta!
Räjäytä sisimpäsi
ja kuuntele,
mitä maailma sinulle sanoo.
Me olemme vain olematon osa suohon vajoavaa tietoisuutta!
Annan sydämesi laulaa
totuus julki koko kansalle!
Sillä sinä tiedät,
jos vain haluat uskoa!
Oletko koskaan ajatellut, mitä tyhjyys oikeastaan on?
Antakaa minun aistia
vielä kerran pelko!
Maailma sortuu,
taivas putoaa niskaan.
Nytkö me vihdoin kuolemme?
Hiljaisuus.
Laskeutuu tyhjyyden ympärille.
Ei ole enää mitään.
Olemme osa tyhjyyttä.
Kaikesta ei edes täydellinen maailmamme voi selvitä.
Selite:
Olipas taas hetken kiihkossa kirjoitettu runo. Musiikki toimii jälleen innoittajanai. Tunne otti vallan ja oli pakko kirjoittaa.
Oli todella äsken sellainen olo, että räjähtäisin tunteen alla. Nyt jo helpompi hengittää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Alun kiihkon voi melkein hengittää. Lopussa on maailmanlopun jälkeisen autiuden tunnelmaa.
Viimeisen lauseen huutomerkin voisi minusta korvata pisteellä. Miksi tyhjyydessä pitäisi huutaa?
tosi tiedostavaa... hihhih.