Katselelen hiljaisena hohdettasi,
kasvosi säteilevät auringon valoa.
Kurotan käteni hellästi
koskeakseni vaaleita utupilviä,
noita ilmavia kiharoitasi.
Silmäsi tuikkivat,
kilpailevat tähtien kanssa.
Kiipeän vuoren harjalle
antaakseni ujon suudelman
taivaan kaunottarelle,
varoen ettei pintasi sulaisi puroiksi.
Selite:
Joskus olen ollut rakastunutkin...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnelmallinen runo. Viimeinen lausahdus on, kuin piste iin päälle. Kaunista niin.
Sopii kyllä rakkausrunoksikin ja vieläpä kauniiksi sellaiseksi...sopiva semmoiselle kuuprinsessalle.