Järven aalto jäätynyt
uinuu lumen alla.
Kuten aika pysähtynyt,
se odottaa aikansa.
Piilotettu kyynel silmäkulmassa,
luonnon vaiennut melodia.
Ja yhtäkkiä aurinko hymyili,
titityy kaikui höyhenpalloina,
syvimmät tunteet liikahti...
kaikkiko mahdollista?
Aika saa vapautensa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno kevätfiilis valoisassa runossasi.