Valkoiselle paperille

Annoit mulle valkean paperin repustasi,
noin vaan hymyillen, pyyhkäisten käsillä hiuksiasi,
joihin oli sulanut kevään viimeinen räntäsade.
Silmänurkassasi kiilteli tummaksi värjäytynyt pisara,
jossa pilvien välistä näkyvä aurinko asusteli.

Tuijotin valkoista arkkia kädessäsi,
vaikka silmänurkkasi aurinko veti puoleensa
ja hiuksesi hipaisivat talvitakkiani.
Keväisen lehdon kukkien tuoksu tulvahti sisääni,
kun tulit lähemmäksi siinä tuulisella kadulla.

Kysyin mitä halusit paperille tehtävän,
ja iloinen nauru karkasi huuliltasi,
poskien puna taipui kapeiksi hymykuopiksi.
Kirjoita siihen jotain rakkaudesta ensisilmäyksellä
ja lue se minulle illalla, sanoit.

Jäin katsomaan jälkeesi kädessäni paperi,
jossa puhelinnumerosi oli kauniilla käsialalla,
eräänä keväänä tuulisella kadulla.