Sula meri talvella

Kirpeä aamutuuli sekoittaa hiukseni,
kun seison meren rannalla.
Jo sata vuotta sitten öljykangastakkiset kalastajat
vetivät veneensä harmaasta vajasta..
Nimmarit harmaan kallion selässä,
osittain jäkälän peittämät.

Tuuli hyväilee kypsää ruovikkoa
kuin käsi rakkaansa kutreja.
Hius irtoaa, ajelehtii keinuvilla aalloilla.
Jos palaisin meriltä minäkin,
hakkaisin kallioon muistojen sydämen,
sadan vuoden päästä jäkälän peittämän.

Niin uljaasti tarttuu vaatteeseen yksinäisyys.
Sen itsevarmuudessa sieluakin viluttaa.
Oikealla ja vasemmalla meren rannan syys,
taisi olla väärä paikka etsiä kauniita sävyjä.
Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni,
käännyn ja vedän autoni oven kiinni.