Kaipuu on suuri.
Sydän tuo itkee,
peittää kyyneleet ja
karkuun juoksee.
Ainakin yrittää;
Kun totuus sattuu,
hermoja kirvelee.
Kuin hornankattila
pirusti pistelee.
Koko sielua.
Esitys on soolo.
Aplodit nuo
ei siihen kuulu.
Puuttuuko usko,
vai sittenkin toivo?
Kun sydän itkee,
se sisälleen sulkee,
kaiken järkevän ja
jättämättä jälkeä.
Koti on tärkeä.
Ilman toista,
ei siinä ole järkeä.
Sydän tuo itkee,
peittää kyyneleet ja
karkuun juoksee.
Ainakin yrittää;
Kun totuus sattuu,
hermoja kirvelee.
Kuin hornankattila
pirusti pistelee.
Koko sielua.
Esitys on soolo.
Aplodit nuo
ei siihen kuulu.
Puuttuuko usko,
vai sittenkin toivo?
Kun sydän itkee,
se sisälleen sulkee,
kaiken järkevän ja
jättämättä jälkeä.
Koti on tärkeä.
Ilman toista,
ei siinä ole järkeä.
Selite:
Ilman toista ajan kulku on kuin pyytäisi käärmettä vedestä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aika auttaa, parantaakin
kunhan pahimman yli jotenkin jaksaa -
kipeitä aistimuksia kuvaa runosi hienosti