Valo

Näen kalliot,
jykevänä seisovat,
ajan ikeestä ei tietoa,
vaikka merkkejä tantereesta.

Nuo kalliot,
minua muistuttavat,
vaikeistakin ajoista,
hyvät ovat edessä, liekö niin?

Valo taittaa,
varjoihin pukee,
ympäröivät metsät,
hiljaa historiasta tarinoi.

Tuo valo,
on se, jonka näkee,
ja ihminen muistaa,
olevansa olemassa.

Niin on tarkoitettu,
sanoo eräskin viisas mies.
Ota kaikki lämpö sydämeen,
ja astu valoon.