Paholainen

Kuulen äänet,

jotka toistavat musiikkia.

Ääniaallot kulkee,

pitkin pientä huonetta.

Vaikka olisin kaksin,

istun silti yksin sängyn reunalla.

Vaikka olisin kaksin,

ei minua voisi kukaan huomata.

Yksinäisyyttä on monta lajia;

kun on yksin, kun jätetään yksin,

ja on yksinäistä.

Kuka on se, joka on ääripäitä

määrittävä?

Se ei poistu koskaan,

ellei joku minua huomaa.

Sitten voisin iloita,

ja olla vihdoin paholaisen

ajatuksista täysin vapaa,

kun vain joku voisi minut

niistä pois ohjata.