Kyynelmeri

Mietin näin vaan,
miten kaiken voisin,
vain unohtaa.
Kadottaa.

Kun kyynelmereen,
lasken kyyneleeni,
koko sieluni,
ruumiini.
Itken pois menneisyyden,
unohdan ikuisuuden,
kärsimyksen.

Vain valkea lintu,
taivaan pilkku.
Lentää,
siipiä heiluttaen.
Katsoo alas kyynelmereen.
Tuntee vihansa,
kadonneen.

Mutta suolainen vesi,
hipoo huuliani.
Nostan katsettani,
näen kaikki muistoni,
edessäni.

Hymyillen,
tyttö ottaa kädestäni,
nostaa minut,
silmät kyyneleistä,
valuu takaisin kyynelmereen.

Askeleet pitkät
ja pehmeät.
Pilvet untuvaiset,
valkoiset.
Yhdessä me,
käsistä pitäen,
valuen pohjaan,
tuon kyynelmeren.