Jo toisen kerran tänään
törmään tuollaiseen
naurettavalta näyttävään
puiseen kirahviin.
Siinä se tönöttää
lavan reunalla,
kuin olisi eksynyt
väärään näytelmään.
Tahtoisin sahata
puueläimen kaulan poikki.
Silputa pieniksi paloiksi,
olemattomiin.
Polttaa tuhkaksi,
näkymättömiin.
Ja mieleni olisi taas puhdas,
väriltään luonnonvalkoinen.
Tyyni, kuin meri myrskyn edellä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi