Sammutin viikkoja
sitten lamppuni
ja silti
poissaoloni kasvatti
juurensa
kadotettuun aikaan
jotenkin
tunsin
etten
sammuttanut
pelkästään kirkkautta
vaan halusin
jättää myös hyvästit
suruilleni,
kaikille epäilyksilleni
muistan kuinka
hitaasti liu’utin
otteeni
kuinka unelmoin
itsestään selvyyksien
lipuvan kaukaisuuteen
ja kaikki vain
rakkauden ja
ja kiitollisuuden tähden
halutessani uudistua
kaikki asiat aina
pysähtyvät,
aloittavat uusia
alkuja jälkiään
jättämättä
niistä sai enää
kiinni tuntemalla
sitä on vaikea selittää
tuntui,
että olin menettänyt itseni
pelkkä tietoinen ajatus
siivillään kietoutui
henkeni pitimeksi
todellisuus antoi
kaiken ajan pitää
historiaa
selässään
kumma kuinka
jälkikäteen asiayhteydet
näyttäytyvät uudelleen ja
uudelleen
muodostaen loogisia
kokonaisuuksia
en enää nähnyt
riekaleisia välähdyksiä
vaan jonot kasvoivat
mielemme ulapoiksi
kokonaisuuksiksi,
johon oli haudattu
pieniä eläviä
kappaleita elämää
tunnetko miten se
sykkii, miten sen
läsnäolo antaa merkityksen
astua siihen samaan
liukuun, jossa
tuntee kaiken
oleellisen vaikkei
näkisi tai
voisi koskettaa sen
lämmintä pintaa
sitä vaan kuljettaa mukanaan
ja se ei koskaan
tunnu vaativan minulta mitään
voisiko se olla sitä
rakkautta ja
kiitollisuutta, jonka
voisi painottomuudessaan
kantaa
sellaista kauneutta,
joka sisustaisi
jostakin luopuneen
sieluttoman persoonallisuuteni
muotoilin hetken hiljaa ajatuksiani
monesti minulle
tulee halu jakaa
kokemuksia,
halu huutaa
ääneen kaikki mahdollisuudet
ja mahdottomuudet
tuntea mitä sinun
odotuksesi ja toiveesi
haluaisi minun olevan
tai mitä itse haluaisit
olevasi
kirjoittaa tunteen tasolla
mitä sana ei
voi koskaan tavoittaa
mitä tekokaan ei
voi nuolla,
kun sen tunteen tasolla
maalaa jokaisen aistisi
avoimen rakosen
ja huokosen palvelevan
tarpeittemme kykyä
kokea asioita
samana absoluuttisena
totuutena
pilvet karkailevat ja
antavat sateen
väistyä,
taivaan sininen tausta
saa mieleni helposti
rauhoittumaan
ihmiset kulkevat ristiin,
meille on annettu kadut, tiede,
linkit ja olemme lähes
aina jumissa
osaamme olla julmia,
herkistyä, mutta
tunteemme eivät kohtaa
tai ymmärrä toisiaan
samoin kuin minun
viikkoja sitten liu’uttamani
vapaus
kaikki tuntuu kohdaltamme
aina
liukuvan tavoittamattomiin
osaan toki
piirtää kuvasi,
muistan jokaisen kohokkeen
ja jopa elämän viivasi
muodon, mutta sielusi ei
suostu puhumaan minulle
silmäsi eivät
suostu
kertomaan mitä ne näkevät
olisiko minun täytynyt
polttaa kaikki sanottu
ja antaa ymmärryksen liueta
veteen, joka polttamalla
antaisi maahan
hedelmällisyyden kyvyn
kasvattaa uusi alkio
kuohuva vesi,
koski, joka
kuljettaa elämää
puhkuu ja puhisee
ja tuntuu kylmyyden sisältönä,
jotta ymmärtäisimme
toistemme kykyyn kietoutua
ja lämmittää kaikkeus
jotta siitä voi myös
irrota tuntematta
yksinäisyyttä tai
tarvetta kuristaa
vaikka kuinka haluaisi
vain hyvää
silittää päivä kauniiseen uuteen aamuun
olen aina halunnut
nähdä haluamani,
rajoittamattoman määrän
asioita ja elämiä
pelkäsin menettäväni
kyvyn tehdä unelmistani
totta
aivan kuin
jotkut ihmiset odottavat
uutta Jumalaa
tai ihmettelevät
Jeesuksen tapaa
saada tapahtumaan
tai estää
tapahtumasta
ymmärtämättä,
että synnit on anteeksi annettu,
jos uskoo ja osaa edes
pienen rukouksen tavoin
osoittaa katumusta
aivan kuten meille
on annettu rakkaus ja
ohje elämälle,
meidänhän ei tarvitse kuin elää
ja toteuttaa
ja taivaan sininen on
meidän jokaisen
me itse olemme me,
rakkaus ja kiitollisuus
elämän vuodet,
täynnä odotusta oleva sydän,
joka toteuttaa oman
silmänräpäyksensä
mielensä onnellisuuteen
kaikki mennyt tuntuu
kuitenkin seuraavan minua,
kannan kaikkea mukanani,
ei mitään voi unohtaa
mutta mikään ei
tunnu kivuliaalta,
olen osannut antaa anteeksi
ja saanut anteeksi
olen oppinut
näkemään sieluni
silmin asioita joita
ei vielä edes ole
ja miten ne pienet
onnen kaiut sytyttävät
valon taas kulkea
tuntea itsensä niistä
samoista muistoista,
jotka aieminkin saivat
sen koskettavuuden
tunteen syntymään
yhteyden välillemme
kaikessa on musiikkia,
jotain samaa olla
jonkun sisällä ja
tuntea mahdottomuus
mahdollisuutena
aika kuluu ja
kaikessa on kuitenkin
jotain sitä samaa
jotain mikä saa
liikuttavuudenkin herkistymään
tavatessaan uudelleen sen
unohdetun ja kauniin
luulin, että
olin kadottanut sen
(sen josta päästin otteeni)
mutta tosiasia on,
että
vasta nyt
voin palata takaisin
siihen kaikkeen hyvään,
joka asutti poissaoloani
ja sai elämän kasvamaan
siihen kadotettuun aikaan
luojalle kiitos,
rakkauden
loputon voimavara
on olemisen pieni ihme
jokaisen meidän käytettävissämme
mitä arvoa on
rakkaudellani, jos haluan muuttaa
sen sisältöä
oli vain yksi toive,
toteutuminen
haluni sen suurin
polttoaine, sen suuren
toiveen säihkyvä tähti
halusin vapautta ja
halusin unohtaa
ja silti sinun silmissäsi
löysinkin taas
sen unohduksen
imien kaiken
ympäristön valon
syntyäkseni jälleen
pelkkänä toiveena
vaikka tarkoitus oli olla
rakkaus,
sen jossa aika on
paljastaen kasvonsa,
tunteensa ja sielunsa
olen nyt
siinä virrassa
ihmisen jälki
yön kajastuksessa,
päivän kosketus,
joka
nuuhkaisee lohdullisuutta
puhaltaakseen tarinani
jälleen elämään
liukuen kohti seuraavaa
etappia,
joka antaa
seuraavalle hetkelle merkityksensä
sisäiselle
näkymättömälle siteelle
arvokkuutensa
kait se
on sellainen paikka minne
samanhenkiset
sielut matkustavat
nähdäkseen rakkauden valoa kaikissa suunnissaan
sitten lamppuni
ja silti
poissaoloni kasvatti
juurensa
kadotettuun aikaan
jotenkin
tunsin
etten
sammuttanut
pelkästään kirkkautta
vaan halusin
jättää myös hyvästit
suruilleni,
kaikille epäilyksilleni
muistan kuinka
hitaasti liu’utin
otteeni
kuinka unelmoin
itsestään selvyyksien
lipuvan kaukaisuuteen
ja kaikki vain
rakkauden ja
ja kiitollisuuden tähden
halutessani uudistua
kaikki asiat aina
pysähtyvät,
aloittavat uusia
alkuja jälkiään
jättämättä
niistä sai enää
kiinni tuntemalla
sitä on vaikea selittää
tuntui,
että olin menettänyt itseni
pelkkä tietoinen ajatus
siivillään kietoutui
henkeni pitimeksi
todellisuus antoi
kaiken ajan pitää
historiaa
selässään
kumma kuinka
jälkikäteen asiayhteydet
näyttäytyvät uudelleen ja
uudelleen
muodostaen loogisia
kokonaisuuksia
en enää nähnyt
riekaleisia välähdyksiä
vaan jonot kasvoivat
mielemme ulapoiksi
kokonaisuuksiksi,
johon oli haudattu
pieniä eläviä
kappaleita elämää
tunnetko miten se
sykkii, miten sen
läsnäolo antaa merkityksen
astua siihen samaan
liukuun, jossa
tuntee kaiken
oleellisen vaikkei
näkisi tai
voisi koskettaa sen
lämmintä pintaa
sitä vaan kuljettaa mukanaan
ja se ei koskaan
tunnu vaativan minulta mitään
voisiko se olla sitä
rakkautta ja
kiitollisuutta, jonka
voisi painottomuudessaan
kantaa
sellaista kauneutta,
joka sisustaisi
jostakin luopuneen
sieluttoman persoonallisuuteni
muotoilin hetken hiljaa ajatuksiani
monesti minulle
tulee halu jakaa
kokemuksia,
halu huutaa
ääneen kaikki mahdollisuudet
ja mahdottomuudet
tuntea mitä sinun
odotuksesi ja toiveesi
haluaisi minun olevan
tai mitä itse haluaisit
olevasi
kirjoittaa tunteen tasolla
mitä sana ei
voi koskaan tavoittaa
mitä tekokaan ei
voi nuolla,
kun sen tunteen tasolla
maalaa jokaisen aistisi
avoimen rakosen
ja huokosen palvelevan
tarpeittemme kykyä
kokea asioita
samana absoluuttisena
totuutena
pilvet karkailevat ja
antavat sateen
väistyä,
taivaan sininen tausta
saa mieleni helposti
rauhoittumaan
ihmiset kulkevat ristiin,
meille on annettu kadut, tiede,
linkit ja olemme lähes
aina jumissa
osaamme olla julmia,
herkistyä, mutta
tunteemme eivät kohtaa
tai ymmärrä toisiaan
samoin kuin minun
viikkoja sitten liu’uttamani
vapaus
kaikki tuntuu kohdaltamme
aina
liukuvan tavoittamattomiin
osaan toki
piirtää kuvasi,
muistan jokaisen kohokkeen
ja jopa elämän viivasi
muodon, mutta sielusi ei
suostu puhumaan minulle
silmäsi eivät
suostu
kertomaan mitä ne näkevät
olisiko minun täytynyt
polttaa kaikki sanottu
ja antaa ymmärryksen liueta
veteen, joka polttamalla
antaisi maahan
hedelmällisyyden kyvyn
kasvattaa uusi alkio
kuohuva vesi,
koski, joka
kuljettaa elämää
puhkuu ja puhisee
ja tuntuu kylmyyden sisältönä,
jotta ymmärtäisimme
toistemme kykyyn kietoutua
ja lämmittää kaikkeus
jotta siitä voi myös
irrota tuntematta
yksinäisyyttä tai
tarvetta kuristaa
vaikka kuinka haluaisi
vain hyvää
silittää päivä kauniiseen uuteen aamuun
olen aina halunnut
nähdä haluamani,
rajoittamattoman määrän
asioita ja elämiä
pelkäsin menettäväni
kyvyn tehdä unelmistani
totta
aivan kuin
jotkut ihmiset odottavat
uutta Jumalaa
tai ihmettelevät
Jeesuksen tapaa
saada tapahtumaan
tai estää
tapahtumasta
ymmärtämättä,
että synnit on anteeksi annettu,
jos uskoo ja osaa edes
pienen rukouksen tavoin
osoittaa katumusta
aivan kuten meille
on annettu rakkaus ja
ohje elämälle,
meidänhän ei tarvitse kuin elää
ja toteuttaa
ja taivaan sininen on
meidän jokaisen
me itse olemme me,
rakkaus ja kiitollisuus
elämän vuodet,
täynnä odotusta oleva sydän,
joka toteuttaa oman
silmänräpäyksensä
mielensä onnellisuuteen
kaikki mennyt tuntuu
kuitenkin seuraavan minua,
kannan kaikkea mukanani,
ei mitään voi unohtaa
mutta mikään ei
tunnu kivuliaalta,
olen osannut antaa anteeksi
ja saanut anteeksi
olen oppinut
näkemään sieluni
silmin asioita joita
ei vielä edes ole
ja miten ne pienet
onnen kaiut sytyttävät
valon taas kulkea
tuntea itsensä niistä
samoista muistoista,
jotka aieminkin saivat
sen koskettavuuden
tunteen syntymään
yhteyden välillemme
kaikessa on musiikkia,
jotain samaa olla
jonkun sisällä ja
tuntea mahdottomuus
mahdollisuutena
aika kuluu ja
kaikessa on kuitenkin
jotain sitä samaa
jotain mikä saa
liikuttavuudenkin herkistymään
tavatessaan uudelleen sen
unohdetun ja kauniin
luulin, että
olin kadottanut sen
(sen josta päästin otteeni)
mutta tosiasia on,
että
vasta nyt
voin palata takaisin
siihen kaikkeen hyvään,
joka asutti poissaoloani
ja sai elämän kasvamaan
siihen kadotettuun aikaan
luojalle kiitos,
rakkauden
loputon voimavara
on olemisen pieni ihme
jokaisen meidän käytettävissämme
mitä arvoa on
rakkaudellani, jos haluan muuttaa
sen sisältöä
oli vain yksi toive,
toteutuminen
haluni sen suurin
polttoaine, sen suuren
toiveen säihkyvä tähti
halusin vapautta ja
halusin unohtaa
ja silti sinun silmissäsi
löysinkin taas
sen unohduksen
imien kaiken
ympäristön valon
syntyäkseni jälleen
pelkkänä toiveena
vaikka tarkoitus oli olla
rakkaus,
sen jossa aika on
paljastaen kasvonsa,
tunteensa ja sielunsa
olen nyt
siinä virrassa
ihmisen jälki
yön kajastuksessa,
päivän kosketus,
joka
nuuhkaisee lohdullisuutta
puhaltaakseen tarinani
jälleen elämään
liukuen kohti seuraavaa
etappia,
joka antaa
seuraavalle hetkelle merkityksensä
sisäiselle
näkymättömälle siteelle
arvokkuutensa
kait se
on sellainen paikka minne
samanhenkiset
sielut matkustavat
nähdäkseen rakkauden valoa kaikissa suunnissaan
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=1xF_uubCM3k
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa kerrontaa, pidän.
Sivut