Kylmyys on rakentanut
näkymättömän seinän
olinko tänään aikaani edellä
vai jäljessä, mutta minun
oli päästävä takaisin aikaan
uteliaisuuteni
ja höyryyntyneiden tunteideni
tarpeisiin ollakseni
maailmassa
jotenkin kiitollinen siitäkin
ajoittaisesta tyhjyydestä,
joka erottaa äärettömyyden
ja taas hetkeen
tunteakseni kaiken
kolmiulotteisena
kuvien elävyyden
ideoideni valjaissa
aivan kuin ne
vaunut veisivät todellisuuteen
-
taivaan harmaa
repeää,
tunnen olevani
polttopisteessä
ohittaneeni kynnyksen,
jonka takaa
kaikki äänet ja tunteet
piirtävät merkityksellisyyteen
olennaisuuksien viivojaan
ja se valo
taittuu sieluun,
heijastaa päällekkäisiä
kuvia
pyörii pyörimistään
kunnes sielun silmin
nähtynä kaikki minkä
olemme halunneet peittää
onkin elämää
kristallisoiva tie, joka
vapauttaa tuntemamme
maailman siteet
tunnetko miten se
joskus koskettaa,
miten sen kieli
irrottaa meidät
todellisuudeksi
luulemastamme
masokistisuudestamme
ja niin meitä
ihmisiä oikeasti viedään,
aivojen kohinaa
kohti
tapaa joka
poraa tyytyväisyyden
ja uskollisuuden
hyveilleen siihen
sielunsa tapetin pintaan
muuttaen ajelehtineen
korkin suunnan
kuolleesta keskipisteestä
lähemmäs napaa
pistettä,
jossa selittämätön
mielihyvä
irrottaa kalteroituneet
suruni, tyhjyyden
ja jopa aikaan
jämähtäneet neuroosini
hurmaavalla tavallaan
-
kaikessa oli
kuin nuotteja,
kaunista musiikkia
jonka samea alkukuva
tarkentui nopeasti
pyörteiden kiehtovuudeksi
niitä tarvitsi vain
katsoa,
tunteakseen mielen
ohuiden kerrosten
vievän moodin
elämän
peruuttamattomien asioiden
partaalle
jokainen sana,
tai
tavalla tai toisella
suoritettu kosketus
menetti ja synnytti aikaa
siinä silmänräpäyksessä
tietoisuuden miten
niitä tunteita
kussakin tilanteessa
käsitellään
-
ihmistä pitää
lämmin käsi otteessaan,
kaikki tiedostettu ja
tiedostamaton valuu
ja syntyy siihen hetkeen
jotenkin siinä
tuntee katsovansa
toisen kanssa samaa maisemaa
ja
jotta se täydellinen
yhteys syntyisi
täytyy tuntea
ja saada sisimpänsä
hymyilemään tai nauramaan
ja sen hetken
valloitus saa lasit
lukijan päähän aivan kuin
uusi kaunis ulottuvuus
olisi syntynyt
vaikka se on
ollut siinä aina ja lähes ikuisesti
vain oikeanalaisen ajatuksen päässä kauneudestaan
joka vahvistaa sen
jokaisen tunteman epäilyksen
moninkertaiseksi
ymmärrykseksi ja hyväksynnäksi
toinen toisillemme
-
tunnetko miten
se kämmenen kosketus
on kääntänyt
ajatusmaailmaasi
miten jokainen
sydämenlyönti
luo mahdollisuuden
olemassaololleen
miten vaikeaa on
pakottaa itsensä
ulos siitä maailmasta,
jossa on kasvanut
nähdäkseen asioita
jotka ovat
aina meitä varten,
ei meitä vastaan
miten ne pienetkin
elämään kohdistetut konkretiat
oikein toteutettuna
synnyttävät
pienen pieniä onnellisuuden hippuja
joskus jotain epämääräistä
jopa unelmaa
yleensä kuitenkin
todellista maailmaa,
jonka en halunnut enää katoavan,
katoavan itsestäni
-
oletko sinä koskaan
tuntenut
minkään asian imaisevan sisääsi
asioita, jotka ennen kulkivat
vierelläsi,
takana tai edelläsi
kuin se aiemmin mainitsemani aika
ovatkin nyt
asettuneet sisääsi
tunteen tason
konkretia
kaiken olla läsnä
ja saavutettavissa ja
toisaalta jonkinlainen
pelko loppumisesta
siinä on vähän samaa
kuin ensimmäisessä
todellisessa rakkaudessa,
jonka jättää vain
tunteakseen ja elääkseen
elämäänsä
ja myöhemmin tuntee
jättäneensä jotain jonka
olisi pitänyt olla se elämä
joka vapisee ja
pitää otteessaan onnellisuudessaan
-
jotain joka on minussa
ja minua varten
asioiden oikea paino
eikä vain pelkkä
aikaan sitomaton
haalistunut katoavaisuus
varjo, joka
ei aina
tunnista omaa kuvaansa,
omaa uomaansa
mutta tuntee
katseen,
silmät
ystävällisen tunteen
joka ei olekaan enää käymässä
vaan muuttaneena
sisimpääni
joksikin suuremmaksi
-
muistatko sen käden
josta puhuin,
ei sitä joka pyrkii
vaurastumaan ja samalla
ohenee ja lopulta kuolee pois
vaan sen joka
ruokkii jokaisen solun huokosineen
sitä pientä sisäistä maailmaa
johon on tehty ovia,
tunteita
jotka liikahtavat
suuntaan johon
haluamme kulkea
ja miten sen todellisen
kauneuden huomaa vasta,
kun on kulkenut sen
reitin useampaan kertaan
ja kun kuljen sitä nyt,
se valaisee tieni
sitä on vaikea selittää
kuinka sen löytää,
mutta sielussani se
näyttää niin todelliselta
en luultavimmin
edes itse tiedä
missä olen,
silti se tuntuu
kuin olisin kävellyt onnellisuuteen
-
ihmiseltä
puuttuu aina jotain
nälissään ja janoissaan
voi helposti
tuntea tyhjyyden täyttyvän
kuulla kauniin melodian
soivan sisällään
olen kiitollinen siitä,
miten se tuntuu sydänalassa
ja ruokkii kuin se hetki,
kun ymmärtää
tuntevansa rakkauden ympärillään
ollessaan pienenä osana rakkautta
näkymättömän seinän
olinko tänään aikaani edellä
vai jäljessä, mutta minun
oli päästävä takaisin aikaan
uteliaisuuteni
ja höyryyntyneiden tunteideni
tarpeisiin ollakseni
maailmassa
jotenkin kiitollinen siitäkin
ajoittaisesta tyhjyydestä,
joka erottaa äärettömyyden
ja taas hetkeen
tunteakseni kaiken
kolmiulotteisena
kuvien elävyyden
ideoideni valjaissa
aivan kuin ne
vaunut veisivät todellisuuteen
-
taivaan harmaa
repeää,
tunnen olevani
polttopisteessä
ohittaneeni kynnyksen,
jonka takaa
kaikki äänet ja tunteet
piirtävät merkityksellisyyteen
olennaisuuksien viivojaan
ja se valo
taittuu sieluun,
heijastaa päällekkäisiä
kuvia
pyörii pyörimistään
kunnes sielun silmin
nähtynä kaikki minkä
olemme halunneet peittää
onkin elämää
kristallisoiva tie, joka
vapauttaa tuntemamme
maailman siteet
tunnetko miten se
joskus koskettaa,
miten sen kieli
irrottaa meidät
todellisuudeksi
luulemastamme
masokistisuudestamme
ja niin meitä
ihmisiä oikeasti viedään,
aivojen kohinaa
kohti
tapaa joka
poraa tyytyväisyyden
ja uskollisuuden
hyveilleen siihen
sielunsa tapetin pintaan
muuttaen ajelehtineen
korkin suunnan
kuolleesta keskipisteestä
lähemmäs napaa
pistettä,
jossa selittämätön
mielihyvä
irrottaa kalteroituneet
suruni, tyhjyyden
ja jopa aikaan
jämähtäneet neuroosini
hurmaavalla tavallaan
-
kaikessa oli
kuin nuotteja,
kaunista musiikkia
jonka samea alkukuva
tarkentui nopeasti
pyörteiden kiehtovuudeksi
niitä tarvitsi vain
katsoa,
tunteakseen mielen
ohuiden kerrosten
vievän moodin
elämän
peruuttamattomien asioiden
partaalle
jokainen sana,
tai
tavalla tai toisella
suoritettu kosketus
menetti ja synnytti aikaa
siinä silmänräpäyksessä
tietoisuuden miten
niitä tunteita
kussakin tilanteessa
käsitellään
-
ihmistä pitää
lämmin käsi otteessaan,
kaikki tiedostettu ja
tiedostamaton valuu
ja syntyy siihen hetkeen
jotenkin siinä
tuntee katsovansa
toisen kanssa samaa maisemaa
ja
jotta se täydellinen
yhteys syntyisi
täytyy tuntea
ja saada sisimpänsä
hymyilemään tai nauramaan
ja sen hetken
valloitus saa lasit
lukijan päähän aivan kuin
uusi kaunis ulottuvuus
olisi syntynyt
vaikka se on
ollut siinä aina ja lähes ikuisesti
vain oikeanalaisen ajatuksen päässä kauneudestaan
joka vahvistaa sen
jokaisen tunteman epäilyksen
moninkertaiseksi
ymmärrykseksi ja hyväksynnäksi
toinen toisillemme
-
tunnetko miten
se kämmenen kosketus
on kääntänyt
ajatusmaailmaasi
miten jokainen
sydämenlyönti
luo mahdollisuuden
olemassaololleen
miten vaikeaa on
pakottaa itsensä
ulos siitä maailmasta,
jossa on kasvanut
nähdäkseen asioita
jotka ovat
aina meitä varten,
ei meitä vastaan
miten ne pienetkin
elämään kohdistetut konkretiat
oikein toteutettuna
synnyttävät
pienen pieniä onnellisuuden hippuja
joskus jotain epämääräistä
jopa unelmaa
yleensä kuitenkin
todellista maailmaa,
jonka en halunnut enää katoavan,
katoavan itsestäni
-
oletko sinä koskaan
tuntenut
minkään asian imaisevan sisääsi
asioita, jotka ennen kulkivat
vierelläsi,
takana tai edelläsi
kuin se aiemmin mainitsemani aika
ovatkin nyt
asettuneet sisääsi
tunteen tason
konkretia
kaiken olla läsnä
ja saavutettavissa ja
toisaalta jonkinlainen
pelko loppumisesta
siinä on vähän samaa
kuin ensimmäisessä
todellisessa rakkaudessa,
jonka jättää vain
tunteakseen ja elääkseen
elämäänsä
ja myöhemmin tuntee
jättäneensä jotain jonka
olisi pitänyt olla se elämä
joka vapisee ja
pitää otteessaan onnellisuudessaan
-
jotain joka on minussa
ja minua varten
asioiden oikea paino
eikä vain pelkkä
aikaan sitomaton
haalistunut katoavaisuus
varjo, joka
ei aina
tunnista omaa kuvaansa,
omaa uomaansa
mutta tuntee
katseen,
silmät
ystävällisen tunteen
joka ei olekaan enää käymässä
vaan muuttaneena
sisimpääni
joksikin suuremmaksi
-
muistatko sen käden
josta puhuin,
ei sitä joka pyrkii
vaurastumaan ja samalla
ohenee ja lopulta kuolee pois
vaan sen joka
ruokkii jokaisen solun huokosineen
sitä pientä sisäistä maailmaa
johon on tehty ovia,
tunteita
jotka liikahtavat
suuntaan johon
haluamme kulkea
ja miten sen todellisen
kauneuden huomaa vasta,
kun on kulkenut sen
reitin useampaan kertaan
ja kun kuljen sitä nyt,
se valaisee tieni
sitä on vaikea selittää
kuinka sen löytää,
mutta sielussani se
näyttää niin todelliselta
en luultavimmin
edes itse tiedä
missä olen,
silti se tuntuu
kuin olisin kävellyt onnellisuuteen
-
ihmiseltä
puuttuu aina jotain
nälissään ja janoissaan
voi helposti
tuntea tyhjyyden täyttyvän
kuulla kauniin melodian
soivan sisällään
olen kiitollinen siitä,
miten se tuntuu sydänalassa
ja ruokkii kuin se hetki,
kun ymmärtää
tuntevansa rakkauden ympärillään
ollessaan pienenä osana rakkautta
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=jR960P3oZlg&t=9s
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pohdiskelevaa,ajatuksia herättävää tekstiä sinulla taas.
Sivut