On niin helppo olla onnellinen

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
665
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 3.11.2024 13:39

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Kylmyys on rakentanut
näkymättömän seinän
 
olinko tänään aikaani edellä
vai jäljessä, mutta minun
oli päästävä takaisin aikaan
 
uteliaisuuteni
ja höyryyntyneiden tunteideni
tarpeisiin ollakseni
maailmassa
jotenkin kiitollinen siitäkin
ajoittaisesta tyhjyydestä,
joka erottaa äärettömyyden
 
ja taas hetkeen
tunteakseni kaiken
kolmiulotteisena
 
kuvien elävyyden
ideoideni valjaissa
aivan kuin ne
vaunut veisivät todellisuuteen
 
-
 
taivaan harmaa
repeää,
tunnen olevani
polttopisteessä
 
ohittaneeni kynnyksen,
jonka takaa
kaikki äänet ja tunteet
piirtävät merkityksellisyyteen
olennaisuuksien viivojaan
 
ja se valo
taittuu sieluun,
heijastaa päällekkäisiä
kuvia
 
 
pyörii pyörimistään
kunnes sielun silmin
nähtynä kaikki minkä
olemme halunneet peittää
 
onkin elämää
kristallisoiva tie, joka
vapauttaa tuntemamme
maailman siteet
 
tunnetko miten se
joskus koskettaa,
miten sen kieli
 
irrottaa meidät
todellisuudeksi
luulemastamme
masokistisuudestamme
 
ja niin meitä
ihmisiä oikeasti viedään,
aivojen kohinaa
kohti
 
tapaa joka
poraa tyytyväisyyden
ja uskollisuuden
hyveilleen siihen
sielunsa tapetin pintaan
 
muuttaen ajelehtineen
korkin suunnan
kuolleesta keskipisteestä
lähemmäs napaa
 
pistettä,
jossa selittämätön
mielihyvä
 
irrottaa kalteroituneet
suruni, tyhjyyden
ja jopa aikaan
jämähtäneet neuroosini
hurmaavalla tavallaan
 
-
 
kaikessa oli
kuin nuotteja,
kaunista musiikkia
 
jonka samea alkukuva
tarkentui nopeasti
pyörteiden kiehtovuudeksi
 
niitä tarvitsi vain
katsoa,
tunteakseen mielen
ohuiden kerrosten
 
vievän moodin
elämän
peruuttamattomien asioiden
partaalle
 
jokainen sana,
tai
tavalla tai toisella
suoritettu kosketus
 
menetti ja synnytti aikaa
siinä silmänräpäyksessä
 
tietoisuuden miten
niitä tunteita
kussakin tilanteessa
käsitellään
 
-
 
ihmistä pitää
lämmin käsi otteessaan,
kaikki tiedostettu ja
tiedostamaton valuu
ja syntyy siihen hetkeen
 
jotenkin siinä
tuntee katsovansa
toisen kanssa samaa maisemaa
ja
jotta se täydellinen
yhteys syntyisi
 
täytyy tuntea
ja saada sisimpänsä
hymyilemään tai nauramaan
 
ja sen hetken
valloitus saa lasit
lukijan päähän aivan kuin
uusi kaunis ulottuvuus
olisi syntynyt
 
vaikka se on
ollut siinä aina ja lähes ikuisesti
 
vain oikeanalaisen ajatuksen päässä kauneudestaan
 
joka vahvistaa sen
jokaisen tunteman epäilyksen
moninkertaiseksi
ymmärrykseksi ja hyväksynnäksi
toinen toisillemme
 
-
 
tunnetko miten
se kämmenen kosketus
on kääntänyt
ajatusmaailmaasi
 
miten jokainen
sydämenlyönti
luo mahdollisuuden
olemassaololleen
 
miten vaikeaa on
pakottaa itsensä
ulos siitä maailmasta,
jossa on kasvanut
 
nähdäkseen asioita
jotka ovat
aina meitä varten,
ei meitä vastaan
 
miten ne pienetkin
elämään kohdistetut konkretiat
oikein toteutettuna
synnyttävät
pienen pieniä onnellisuuden hippuja
 
joskus jotain epämääräistä
jopa unelmaa
 
yleensä kuitenkin
todellista maailmaa,
 
jonka en halunnut enää katoavan,
katoavan itsestäni
 
-
 
oletko sinä koskaan
tuntenut
minkään asian imaisevan sisääsi
 
asioita, jotka ennen kulkivat
vierelläsi,
takana tai edelläsi
kuin se aiemmin mainitsemani aika
 
ovatkin nyt
asettuneet sisääsi
 
tunteen tason
konkretia
kaiken olla läsnä
ja saavutettavissa ja
toisaalta jonkinlainen
pelko loppumisesta
 
siinä on vähän samaa
kuin ensimmäisessä
todellisessa rakkaudessa,
jonka jättää vain
tunteakseen ja elääkseen
elämäänsä
 
ja myöhemmin tuntee
jättäneensä jotain jonka
olisi pitänyt olla se elämä
 
joka vapisee ja
pitää otteessaan onnellisuudessaan
 
-
 
jotain joka on minussa
ja minua varten
 
asioiden oikea paino
eikä vain pelkkä
aikaan sitomaton
haalistunut katoavaisuus
 
varjo, joka
ei aina
tunnista omaa kuvaansa,
omaa uomaansa
 
mutta tuntee
katseen,
silmät
 
ystävällisen tunteen
 
joka ei olekaan enää käymässä
vaan muuttaneena
sisimpääni
joksikin suuremmaksi
 
-
 
muistatko sen käden
josta puhuin,
ei sitä joka pyrkii
vaurastumaan ja samalla
ohenee ja lopulta kuolee pois
 
vaan sen joka
ruokkii jokaisen solun huokosineen
 
sitä pientä sisäistä maailmaa
johon on tehty ovia,
tunteita
 
jotka liikahtavat
suuntaan johon
haluamme kulkea
 
ja miten sen todellisen
kauneuden huomaa vasta,
kun on kulkenut sen
reitin useampaan kertaan
 
ja kun kuljen sitä nyt,
se valaisee tieni
 
sitä on vaikea selittää
kuinka sen löytää,
mutta sielussani se
näyttää niin todelliselta
 
en luultavimmin
edes itse tiedä
missä olen,
silti se tuntuu
kuin olisin kävellyt onnellisuuteen
 
-
 
ihmiseltä
puuttuu aina jotain
 
nälissään ja janoissaan
voi helposti
tuntea tyhjyyden täyttyvän
 
kuulla kauniin melodian
soivan sisällään
 
olen kiitollinen siitä,
miten se tuntuu sydänalassa
 
ja ruokkii kuin se hetki,
kun ymmärtää
tuntevansa rakkauden ympärillään
 
ollessaan pienenä osana rakkautta
 
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=jR960P3oZlg&t=9s
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kunpa aina jaksaisi rakastaa ja olla rakastettu, vaikeaa se on.
Onnellisuus rakentuu pienistä hetkistä,asioista jotka imaisevat mukaansa tärkeällä hetkellä.
Pohdiskelevaa,ajatuksia herättävää tekstiä sinulla taas.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot