Saat minut
ajattelemaan
musiikkia
tarvitsematta peiliä
puhuakseni itseni
kanssa
haluamalla kulkea
vailla päämäärää
pimeän tuloon
nähdäkseni
tähtisen taivaan
vakan
jolla on kansi
ja se kansi
oli monena
levottomana yönä
painanut suruna,
joka ei saanut
henkeä
sille oli tehtävä
tilaa,
otettava syliin,
jottei se muuttuisi
kauhuksi tai
pakokauhuksi
silittämällä se
sulaa minuutti
minuutilta huoneeseen
raukeutena
palloksi, joka
kimpoilee
huoneen seinissä
etsien sitä
ihmistä, joka
oli muuttunut
kalpeaksi ja
vakavaksi oltuaan
ennen se
kikatteleva ja
hyväntuulinen
tuntui kuin
lyijystä tehty
raskas sydän
ei jaksaisi lyödä
yhtään lyöntiä
nyrjähdytettyään
sijoiltaan maailmansa
vaipuessaan vakavuuteensa
näihin iltoihin
näihin öihin
kylmiin talvisiin
maisemiin, jotka
tulivat aina
uudelleen
pisaroiva vesi
täytti kaikuvan
kaivon pohjan,
jossa suhteen
hellyys ja hyväksyntä
oli katkolla
pystyisikö liiveillä
varustettu
menestys ja kunnia
arvonannossaan
kantamaan herkkyyttä
huumorin ja surumielisyyden
pelastusveneessä
~~~~~~~~~~~
ihmisten väliset
suhteet muistuttavat
tiheää metsikköä,
joka avautuu toisille
ja toisille ne
pysyvät tunteettomina
murheena, joka
mustetahrana valuu
tarviten vakuuttelua
onnelleen
ja se
kuva on aina
kovin totinen
hetki päiviä,
iltoja ja öitä,
jossa aamupala
vaihtuu
lounaaseen,
keskinäiseen
hyväntahtoisuuteen
merenrantaan, jossa
kuukin on
kalpea sormenjälki
taivaalla
kävellen ulos
elämästään,
sanomalla sanoja
jotka eivät merkitse
mitään
tässä
huomenna
tulevaisuudessa, jota
ei ole
hiljaisuus vain
repii sielun
karheaa pintaa
siitä hetkestä
hän,
rakkaus muuttui
peiliksi,
johon katsominen sattuu
kaikki tuntuu
olevan pelkkää
leikkiä ja valhetta
tätä ei varmasti
ole kukaan muu
kokenut
maailmaa, joka
on tuhlannut
onnentunteensa
kehystetyn maalauksen,
jonka värit
ovat ajansaatossa
haalistuneet
se mikä
oli ennen
taistelun arvoinen
jokaiseen erektioon
ja
nyt on tyydyttävä
siihen mitä
tarjotaan
toiveiden sinkoutuessa
ilotulitteen lailla
aina ympäristöön
korkean taivaan
reunattomuuteen
kiintymyssuhdeongelma, joka
sammuttaa valot
ennen kuin on
ehtinyt muodostaa sanoja,
rakkaudentunnustuksia
ja lempeät silmät
jotka virvoittaisivat
luupahtaneet kukat,
sen kömpelön esineen, jonka
voima on hyväntekijä,
kiihottaja,
ruusuköynnös
joka synnyttää
elämää ja
saa aikaan elämää
joka vapisee
lantioiden
molemmissa osapuolissa
siinä tummassa
kiehkuroiden metsässä
klitoris laakso
vastaanottaa viljelijänsä,
tunnottoman elimensä
ylevin ottein
tehdäkseen saldostansa
paremman
pelkkä saamisen
ja ottamisen ahneus
ei pääse
koskaan perille
tuntemaan miltä
todellinen kosketus
tuntuu
maistamaan miltä
puraistu onni
maistuu
~~~~~~~~
sitä kirjettä
en saanut valmiiksi,
tietämystä epävarmuudesta
rakkautta rakastuneelle,
kaikki jäi puolinaiseksi
kuin hulluuden impotenssi
yrittäisi raiskata
uskon toiseen
ihmiseen
puhdistaen
sanoja liasta
ja silti se paska
saastutti
joet, meret ja
sydämen
vaikka olisi pitänyt
ottaa ote pakarasta
ja kertoa sille
elämästä
miltä tuntuu
hitaasti
kuljettaa kieltä
istua oksalla ja
räpytellä ja
opettaa onnea lentämään
näykkien imeä ja
etsiä avainta
intohimon
polvistumiseen
laiva, joka
ei kaadu
hurmion aaltojen
lyödessä yli
ymmärryksen
paetessamme
äännähdyksiin,
alamäkeen
silmät suljettuina
tyydytyksen ajattomuuteen
etuihin, jotka
on suotu
anteliaille ruumiille,
meno-paluu lennoille
metsään, joka
hedelmällisyyden
alttarilla uhrataan tuleen
mutta minä
juoksen mieluummin
tieheni ja
syyllistyn laillistettuun
rikokseen
kiellän autuaan himoni kolmasti
sillä sä et rakasta
mua enää
niin kuin tahtoisin
ajattelemaan
musiikkia
tarvitsematta peiliä
puhuakseni itseni
kanssa
haluamalla kulkea
vailla päämäärää
pimeän tuloon
nähdäkseni
tähtisen taivaan
vakan
jolla on kansi
ja se kansi
oli monena
levottomana yönä
painanut suruna,
joka ei saanut
henkeä
sille oli tehtävä
tilaa,
otettava syliin,
jottei se muuttuisi
kauhuksi tai
pakokauhuksi
silittämällä se
sulaa minuutti
minuutilta huoneeseen
raukeutena
palloksi, joka
kimpoilee
huoneen seinissä
etsien sitä
ihmistä, joka
oli muuttunut
kalpeaksi ja
vakavaksi oltuaan
ennen se
kikatteleva ja
hyväntuulinen
tuntui kuin
lyijystä tehty
raskas sydän
ei jaksaisi lyödä
yhtään lyöntiä
nyrjähdytettyään
sijoiltaan maailmansa
vaipuessaan vakavuuteensa
näihin iltoihin
näihin öihin
kylmiin talvisiin
maisemiin, jotka
tulivat aina
uudelleen
pisaroiva vesi
täytti kaikuvan
kaivon pohjan,
jossa suhteen
hellyys ja hyväksyntä
oli katkolla
pystyisikö liiveillä
varustettu
menestys ja kunnia
arvonannossaan
kantamaan herkkyyttä
huumorin ja surumielisyyden
pelastusveneessä
~~~~~~~~~~~
ihmisten väliset
suhteet muistuttavat
tiheää metsikköä,
joka avautuu toisille
ja toisille ne
pysyvät tunteettomina
murheena, joka
mustetahrana valuu
tarviten vakuuttelua
onnelleen
ja se
kuva on aina
kovin totinen
hetki päiviä,
iltoja ja öitä,
jossa aamupala
vaihtuu
lounaaseen,
keskinäiseen
hyväntahtoisuuteen
merenrantaan, jossa
kuukin on
kalpea sormenjälki
taivaalla
kävellen ulos
elämästään,
sanomalla sanoja
jotka eivät merkitse
mitään
tässä
huomenna
tulevaisuudessa, jota
ei ole
hiljaisuus vain
repii sielun
karheaa pintaa
siitä hetkestä
hän,
rakkaus muuttui
peiliksi,
johon katsominen sattuu
kaikki tuntuu
olevan pelkkää
leikkiä ja valhetta
tätä ei varmasti
ole kukaan muu
kokenut
maailmaa, joka
on tuhlannut
onnentunteensa
kehystetyn maalauksen,
jonka värit
ovat ajansaatossa
haalistuneet
se mikä
oli ennen
taistelun arvoinen
jokaiseen erektioon
ja
nyt on tyydyttävä
siihen mitä
tarjotaan
toiveiden sinkoutuessa
ilotulitteen lailla
aina ympäristöön
korkean taivaan
reunattomuuteen
kiintymyssuhdeongelma, joka
sammuttaa valot
ennen kuin on
ehtinyt muodostaa sanoja,
rakkaudentunnustuksia
ja lempeät silmät
jotka virvoittaisivat
luupahtaneet kukat,
sen kömpelön esineen, jonka
voima on hyväntekijä,
kiihottaja,
ruusuköynnös
joka synnyttää
elämää ja
saa aikaan elämää
joka vapisee
lantioiden
molemmissa osapuolissa
siinä tummassa
kiehkuroiden metsässä
klitoris laakso
vastaanottaa viljelijänsä,
tunnottoman elimensä
ylevin ottein
tehdäkseen saldostansa
paremman
pelkkä saamisen
ja ottamisen ahneus
ei pääse
koskaan perille
tuntemaan miltä
todellinen kosketus
tuntuu
maistamaan miltä
puraistu onni
maistuu
~~~~~~~~
sitä kirjettä
en saanut valmiiksi,
tietämystä epävarmuudesta
rakkautta rakastuneelle,
kaikki jäi puolinaiseksi
kuin hulluuden impotenssi
yrittäisi raiskata
uskon toiseen
ihmiseen
puhdistaen
sanoja liasta
ja silti se paska
saastutti
joet, meret ja
sydämen
vaikka olisi pitänyt
ottaa ote pakarasta
ja kertoa sille
elämästä
miltä tuntuu
hitaasti
kuljettaa kieltä
istua oksalla ja
räpytellä ja
opettaa onnea lentämään
näykkien imeä ja
etsiä avainta
intohimon
polvistumiseen
laiva, joka
ei kaadu
hurmion aaltojen
lyödessä yli
ymmärryksen
paetessamme
äännähdyksiin,
alamäkeen
silmät suljettuina
tyydytyksen ajattomuuteen
etuihin, jotka
on suotu
anteliaille ruumiille,
meno-paluu lennoille
metsään, joka
hedelmällisyyden
alttarilla uhrataan tuleen
mutta minä
juoksen mieluummin
tieheni ja
syyllistyn laillistettuun
rikokseen
kiellän autuaan himoni kolmasti
sillä sä et rakasta
mua enää
niin kuin tahtoisin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mitä rakkaus antaa, ottaa ja kasvattaa, ristiriidat
kytevät jakamisen maailmassa - kauniin raikkaana
kulkee runosi kuvaus ja pohdinta - rajoilla ja niiden
ulkopuolella - paikoin hyvin ylevän rjunosi äärellä
nousee ajatus rakkauden nöyryydesta ja sen hiljaisesta
puheesta, siitä mikä nousee framille yleensä vasta menetyksen
kautta - runoilijan runo
Jos pitäisi olla vain sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa niin kuin itse haluaisi... ehkä ei olisi ikinä sitten kenenkään kanssa - harvemmin toinen täyttää kaikki toiveet. Pitää vain päättää, että mitkä ovat niitä toiveita, joiden puutteen voi kestää ja mitä taas ei - itsekkyyttä se tosiaan on, mutta hieman itsekäs on kai hyväkin toisinaan olla, etenkin jos haluaa elää tuntien itsensäkin onnelliseksi, eikä vain tehdä jotain muuta onnelliseksi. Ja joskus sen onnellisuuden saavuttaa parhaiten unohtamalla koko ajatuksen rakkaudesta - tyytyminen johonkin muuhun ei aina ole huono asia...
Puhutteleva, hyvä runo.
Sivut