Eroottinen lankani
on kovin ohut
ja helppo katkaista
paljaan pinnan
illuusiossa
miellyttäviä sanoja
on enää viisi,
itsestään selviä
joita voi sielullaan
liputtaa
kalleinta kaikista
vapauksista ja
uhatuinta kaikista
arvoista mitä voi
paljasjaloin ja
hitaasti havainnoiden
julistaa
sellaista valaistua
vartaloa, joka
avuttomalla ja
intiimillä yksinäisyydellä
kantaa ylvästä
kainouttaan
se ei
esitä mitään ja
silti siitä näkee
kaiken merkityksen,
puhtauden
se lumoaa
makeudellaan kuin
metsämansikka ja
viehättävyydellään kuin
vähäpukeinen geisha
antaen mielikuvituksen
juosta silmät sidottuina
onko pitkässä
juoksussa hyödyllisempää
harjoittaa vartaloaan
työllä vai rakastamalla
vahvistaa tuntoaan
totuushan on,
että ihmisen kanssa
vietetty aika
on monasti
verisiteitä vahvempi
vastaavalla tavalla
itsensäpaljastaja
tirkistelee
tuntonsa kieroudessa
siteen takaa ja
yrittää kiihottua
muiden katseista
sieppaa katseen
ja tarkkailla ympäristöään
yrittämättä olla
painostava liikkeissään
se valtava halu
ja tunne, joka
tulee ja pakottaa
hyppäämään
hyppyä seuraa
putoaminen ja
mitä korkeammalta
sen varmemmin jää
jotain pintaan kellumaan,
jotain mikä ei uppoa
tunne- elämän
määräys ja
hypnotisoitu katse
alkavat miettiä
oikeudenmukaisuuden
ruumiillistumaa
näytelmää, joka
esitetään jokaisena
arkena ja pyhänä
ensimmäisen kappaleen
nimi on uskottomuus ja
kärsiminen,
toisen raakalainen ja
kärsimys
jota seuraavat pelko
ja itku,
syyllisyys,
sovinto
kolmantena
ja niin neljänneksi he
taas mahtuvat
saman peiton alle
hetkeksi ja makaavat
toistensa kanssa
kun asioita tulee
solkenaan ja nopeasti,
kukaan ei voi
olla varma
ei edes itsestään
säädellessään
väsyneen elämän
unohduksen voimakkuutta
muisti ja sen
menettäminen on
pahimman lajin
tragedia, vaikka se
olisi kääritty
pehmeään kääröön
olisiko helpompaa
tunnustaa menettäneensä
järkensä kuin tunnustaa
oodinsa iholle,
paljaalle ja sykkivälle
saamatta muruakaan sen
nautinnosta
ruumiillinen kylmyys ja
vilu tunkeutuu
syvälle ja lihallistuu
ihon pintajuomuihin
onko elämässä
voittajia vai
voitetuksi syntyneitä
kun ajattelet
mitä voisi olla
kiihotut hulluuteen
asti ja
kun pakara on
edessäsi
kiihotustila pysyy poissa
miten koominen
viides näytös
ja miten
epäonninen rooli
tärkeintä ei
olekaan eletyn
yön kauneus,
jonka hän
haluaisi tallentaa
kauas tulevaisuuteen,
muuttaa takaisin maineeksi
vahva rakkauden
tuoksu,
nyt ei tarvita kuin
kyky tehdä
ihmeitä
on kovin ohut
ja helppo katkaista
paljaan pinnan
illuusiossa
miellyttäviä sanoja
on enää viisi,
itsestään selviä
joita voi sielullaan
liputtaa
kalleinta kaikista
vapauksista ja
uhatuinta kaikista
arvoista mitä voi
paljasjaloin ja
hitaasti havainnoiden
julistaa
sellaista valaistua
vartaloa, joka
avuttomalla ja
intiimillä yksinäisyydellä
kantaa ylvästä
kainouttaan
se ei
esitä mitään ja
silti siitä näkee
kaiken merkityksen,
puhtauden
se lumoaa
makeudellaan kuin
metsämansikka ja
viehättävyydellään kuin
vähäpukeinen geisha
antaen mielikuvituksen
juosta silmät sidottuina
onko pitkässä
juoksussa hyödyllisempää
harjoittaa vartaloaan
työllä vai rakastamalla
vahvistaa tuntoaan
totuushan on,
että ihmisen kanssa
vietetty aika
on monasti
verisiteitä vahvempi
vastaavalla tavalla
itsensäpaljastaja
tirkistelee
tuntonsa kieroudessa
siteen takaa ja
yrittää kiihottua
muiden katseista
sieppaa katseen
ja tarkkailla ympäristöään
yrittämättä olla
painostava liikkeissään
se valtava halu
ja tunne, joka
tulee ja pakottaa
hyppäämään
hyppyä seuraa
putoaminen ja
mitä korkeammalta
sen varmemmin jää
jotain pintaan kellumaan,
jotain mikä ei uppoa
tunne- elämän
määräys ja
hypnotisoitu katse
alkavat miettiä
oikeudenmukaisuuden
ruumiillistumaa
näytelmää, joka
esitetään jokaisena
arkena ja pyhänä
ensimmäisen kappaleen
nimi on uskottomuus ja
kärsiminen,
toisen raakalainen ja
kärsimys
jota seuraavat pelko
ja itku,
syyllisyys,
sovinto
kolmantena
ja niin neljänneksi he
taas mahtuvat
saman peiton alle
hetkeksi ja makaavat
toistensa kanssa
kun asioita tulee
solkenaan ja nopeasti,
kukaan ei voi
olla varma
ei edes itsestään
säädellessään
väsyneen elämän
unohduksen voimakkuutta
muisti ja sen
menettäminen on
pahimman lajin
tragedia, vaikka se
olisi kääritty
pehmeään kääröön
olisiko helpompaa
tunnustaa menettäneensä
järkensä kuin tunnustaa
oodinsa iholle,
paljaalle ja sykkivälle
saamatta muruakaan sen
nautinnosta
ruumiillinen kylmyys ja
vilu tunkeutuu
syvälle ja lihallistuu
ihon pintajuomuihin
onko elämässä
voittajia vai
voitetuksi syntyneitä
kun ajattelet
mitä voisi olla
kiihotut hulluuteen
asti ja
kun pakara on
edessäsi
kiihotustila pysyy poissa
miten koominen
viides näytös
ja miten
epäonninen rooli
tärkeintä ei
olekaan eletyn
yön kauneus,
jonka hän
haluaisi tallentaa
kauas tulevaisuuteen,
muuttaa takaisin maineeksi
vahva rakkauden
tuoksu,
nyt ei tarvita kuin
kyky tehdä
ihmeitä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut