Kynätön ja paperiton
sieluni makaa
tässä väsyneenä
kohdistaen sanansa
sinulle
taivaalle
tarjoten ei
enempää tai vähempää kuin elämänsä
toimintojeni avaimen
miten sillä
olenkin avannut
ovia moneen
suureen
ja merkitseväänkin piirteeseen
jotka olin juurruttanut
tajuntaani
ajatukseni alkioon,
joita ei humaltunut
järkeni osannut
väsymykseltään sammuttaa
-
en tiedä miten
puhuttelisin sinua
toivottavasti tunnistat
minut
maalatuista
kasvoistani huolimatta
tai ymmärrät
kurkkuun liimatusta
puheestani,
joka änkyttää
kitalaen kummallisiin värähtelyihin
(pitkän illan jälkeiseen uuteen päivään)
joten ymmärtänet
varmaan ettei
uuden päivän
totuuteni voinut
millään olla
joutumatta kaunistelun kohteeksi
no tänään
elämäni tuntuu
olevan muutenkin valheelle
enemmän mahdollisuus
kuin haparoivan otteen
kyky kertoa mitä
todellisuus näkee silmissäni
-
olen hytissyt koko aamuyön,
järjen rajat ylittävä
painajainen
seuralaisenani
niissä jokainen
unelma oli jätetty
nimeämättöminä tyhjilleen
nälkiintyneen ihmisen
kiihko,
joka noukkii muruja
ja tiedon jyväsiään tyhjyydestä
tai kuori, joka
kasvaa tuntemamme maailman
ja tuntemattomuuden väliin
ja sitä hautomalla
saattaa saada
auringon nousun myötä
kuoriutumaan uuden maailman
tai edes vilauksen
siitä uuteen aaltoon
haihtuneesta valon rippeestä
jonka enteitä
me uskottelemme itsellemme
-
enteitä liikkui
yössä,
ne kuiskivat korvaani
tyhjiöön sisälläni
aivan kuin minun
olisi pitänyt lunastaa
vapauteni
suostutella ajatukseni
levolle ruumiini kanssa,
kärsiä tuomioni
rakkauteni tähden
tai sen kauniin
sävellyksen,
joka oli pakko
laulaa kuuluvaksi
koska siinä
tuntui olevan
elämäni tärkeimmät sanat
musteelle kirjoitettu elämäni
-
normaalisti elokuva etenee
ja filmi pyörii,
nyt ajatukset
vaan junnasivat paikallaan
miksi hylkäsit minut
miksi kirjoitit,
vaikka tiesit
etten osaa lukea,
haparoivani kielen kahleissani
ymmärsin huulesi halusta
enemmän,
kuin linnut olisivat lentäneet
taivaalla ja kirjoittaneet sydämeeni
saisivat
nosteen
selkää vasten nojaavaa
onneamme kohtaan
vapautemme merkki
kaikessa kauneudessaan
kuin luottamus,
joka kiinnittyy
puheesta
tehtyyn tekoon
avaten silmämme
mahdottomalle,
muuttaen elämän
ja
maailmamme mahdollisuudeksi
-
niin se järki riuhtoo
itsensä
irti ruumistaan
avaa häkkinsä,
sen ansaan ajetun eläimensä
naurettavuuksiensa ja
pelkuruuksiensa pienuuden
sen jokapäiväisyyden,
jonka haluaa vieraannuttaa
hetkeksi itsestään
-
muistatko miten
kirjoittamasi antoi
meille elämän
ja se tarina syntyi
ja valasisi tietämme,
siinä onnessaan se nukahti
ja unohti maansa muodot
ilmaisun kyvyn tarkoittaa mitään
kompuroiden, kontaten
kamaraan,
joka oli hylännyt
jokaisen totuuden ja valheen
tästä mitä oli jäljellä
-
oliko se
ohimenevä häivähdys
soittimeni ääni,
raikas tuoksusi
tai korvaamaton
ja innoittava iloisuutesi
kuinka se humalluttaa
aivan kuin saisin
kaiken taas ensimmäistä kertaa
paikka, josta
lähdin sinua etsimään
tutkimaan havaintojani,
laittamaan unelmiani muotooni,
jotka toisiaan lähestyessään
tyydyttäisivät toisensa
sensuroimattomina ja
ilman suurempia odotuksia
yhtyisivät tavallisten
kuolevaisten ajatuksissa
himonhan jo tunsin,
estottomuuden kyvyn
tuntea ja omistaa
nimeäsi en,
en edes sisältöä,
jolla voisin selittää
sen läsnäoloomme sopivaksi
-
mikä on tämä
elävyyden vaikutin,
paljastuneen kauneuden tavoite
joka on lihaa ja
rakkautta suurempi
olenko myöhässä,
liian pitkällä aikaani,
onko mitään mitä ei jo
tiedettäisi olevan löydettävissä
onko todellisuus enää
rajani, onko
tietoisuus ja henki
enää missä en ole tyydyttynyt
tavallaan minulla on jo kaikki
ja ei mitään
perkele tätä painajaista
-
tajunnan ja tajuttomuuden
välissä en muistanut
enää nimeäni
keskustellessani kanssasi,
sinisenä näkyvän taivaani kanssa
sinä tiesit
miten emotionaaliset ja
ruumiilliset tarpeet ovat
tyydytettävissä
ihmisen kyky oppia tuntemaan,
tietämään arkitodellisuutensa
merkityksellisyys
ja jos haluaa tavoitella
jotain tärkeää,
täytyy taistella
luoda oma vallankumous
hetki, jolloin mikään
ei ole vielä alkanut
ja tietää sen kohta
tapahtuvan
miten kohtalosi voisi
valaista minunkin kohtaloni
jotain mitä miehisemmät
määritelmäni eivät olleet
osanneet saada näkyväksi
-
sinä tunnet minut
jo paremmin kuin itsesi
minut,
jonka tämä
tiedottomuus on taikonut
tunnistamattomaksi
yön elementtini,
viinanhuuruinen
pimeys ja vilu ovat kanssani
vittu,
tuntuu kuin
kirjoittaisin jonkun
toisen kuvitelmia,
kirjaimilla joita
kukaan ei ymmärrä
olen myös hidastanut
matkaani,
kävelen tai makaan sinessäni
imeytyäkseni siihen
minkä sinä tiedät tavoitteekseni
ja se tuntuu jo
olevan minunkin ajatukseni
-
tunnetko miten
ihminen puhdistautuu myrkyistään,
riettaan elämä turmeluksesta
pieniä määriä nestettä,
ruuan jyväsiä
kestän jo auringon säteiden
kosketuksen,
miten ne pistelevät lävitseni
häivyttäen varjoni
tuskan ja kyyneleen ero
ilonsa pisarasta
on hiuksen hieno
miten se syttyy iltaan
ja vierittää henkensä,
rovionsa henkeemme
henkeni kanssa
iloitakseen,
unohtaakseen
sen puuduttavan elämänsä
palaen tuhkaksi
ja jäljelle jää
kaipuu
ehkä sinä ja minä
olemme tarinani
kuvituksen tuotetta
tai jopa sama ihminen
eri tarinassa,
mutta krapulaaa ei voi ottaa koskaan todesta
sen enempää kuin
valhetta voi pilkata totuudestaan
sieluni makaa
tässä väsyneenä
kohdistaen sanansa
sinulle
taivaalle
tarjoten ei
enempää tai vähempää kuin elämänsä
toimintojeni avaimen
miten sillä
olenkin avannut
ovia moneen
suureen
ja merkitseväänkin piirteeseen
jotka olin juurruttanut
tajuntaani
ajatukseni alkioon,
joita ei humaltunut
järkeni osannut
väsymykseltään sammuttaa
-
en tiedä miten
puhuttelisin sinua
toivottavasti tunnistat
minut
maalatuista
kasvoistani huolimatta
tai ymmärrät
kurkkuun liimatusta
puheestani,
joka änkyttää
kitalaen kummallisiin värähtelyihin
(pitkän illan jälkeiseen uuteen päivään)
joten ymmärtänet
varmaan ettei
uuden päivän
totuuteni voinut
millään olla
joutumatta kaunistelun kohteeksi
no tänään
elämäni tuntuu
olevan muutenkin valheelle
enemmän mahdollisuus
kuin haparoivan otteen
kyky kertoa mitä
todellisuus näkee silmissäni
-
olen hytissyt koko aamuyön,
järjen rajat ylittävä
painajainen
seuralaisenani
niissä jokainen
unelma oli jätetty
nimeämättöminä tyhjilleen
nälkiintyneen ihmisen
kiihko,
joka noukkii muruja
ja tiedon jyväsiään tyhjyydestä
tai kuori, joka
kasvaa tuntemamme maailman
ja tuntemattomuuden väliin
ja sitä hautomalla
saattaa saada
auringon nousun myötä
kuoriutumaan uuden maailman
tai edes vilauksen
siitä uuteen aaltoon
haihtuneesta valon rippeestä
jonka enteitä
me uskottelemme itsellemme
-
enteitä liikkui
yössä,
ne kuiskivat korvaani
tyhjiöön sisälläni
aivan kuin minun
olisi pitänyt lunastaa
vapauteni
suostutella ajatukseni
levolle ruumiini kanssa,
kärsiä tuomioni
rakkauteni tähden
tai sen kauniin
sävellyksen,
joka oli pakko
laulaa kuuluvaksi
koska siinä
tuntui olevan
elämäni tärkeimmät sanat
musteelle kirjoitettu elämäni
-
normaalisti elokuva etenee
ja filmi pyörii,
nyt ajatukset
vaan junnasivat paikallaan
miksi hylkäsit minut
miksi kirjoitit,
vaikka tiesit
etten osaa lukea,
haparoivani kielen kahleissani
ymmärsin huulesi halusta
enemmän,
kuin linnut olisivat lentäneet
taivaalla ja kirjoittaneet sydämeeni
saisivat
nosteen
selkää vasten nojaavaa
onneamme kohtaan
vapautemme merkki
kaikessa kauneudessaan
kuin luottamus,
joka kiinnittyy
puheesta
tehtyyn tekoon
avaten silmämme
mahdottomalle,
muuttaen elämän
ja
maailmamme mahdollisuudeksi
-
niin se järki riuhtoo
itsensä
irti ruumistaan
avaa häkkinsä,
sen ansaan ajetun eläimensä
naurettavuuksiensa ja
pelkuruuksiensa pienuuden
sen jokapäiväisyyden,
jonka haluaa vieraannuttaa
hetkeksi itsestään
-
muistatko miten
kirjoittamasi antoi
meille elämän
ja se tarina syntyi
ja valasisi tietämme,
siinä onnessaan se nukahti
ja unohti maansa muodot
ilmaisun kyvyn tarkoittaa mitään
kompuroiden, kontaten
kamaraan,
joka oli hylännyt
jokaisen totuuden ja valheen
tästä mitä oli jäljellä
-
oliko se
ohimenevä häivähdys
soittimeni ääni,
raikas tuoksusi
tai korvaamaton
ja innoittava iloisuutesi
kuinka se humalluttaa
aivan kuin saisin
kaiken taas ensimmäistä kertaa
paikka, josta
lähdin sinua etsimään
tutkimaan havaintojani,
laittamaan unelmiani muotooni,
jotka toisiaan lähestyessään
tyydyttäisivät toisensa
sensuroimattomina ja
ilman suurempia odotuksia
yhtyisivät tavallisten
kuolevaisten ajatuksissa
himonhan jo tunsin,
estottomuuden kyvyn
tuntea ja omistaa
nimeäsi en,
en edes sisältöä,
jolla voisin selittää
sen läsnäoloomme sopivaksi
-
mikä on tämä
elävyyden vaikutin,
paljastuneen kauneuden tavoite
joka on lihaa ja
rakkautta suurempi
olenko myöhässä,
liian pitkällä aikaani,
onko mitään mitä ei jo
tiedettäisi olevan löydettävissä
onko todellisuus enää
rajani, onko
tietoisuus ja henki
enää missä en ole tyydyttynyt
tavallaan minulla on jo kaikki
ja ei mitään
perkele tätä painajaista
-
tajunnan ja tajuttomuuden
välissä en muistanut
enää nimeäni
keskustellessani kanssasi,
sinisenä näkyvän taivaani kanssa
sinä tiesit
miten emotionaaliset ja
ruumiilliset tarpeet ovat
tyydytettävissä
ihmisen kyky oppia tuntemaan,
tietämään arkitodellisuutensa
merkityksellisyys
ja jos haluaa tavoitella
jotain tärkeää,
täytyy taistella
luoda oma vallankumous
hetki, jolloin mikään
ei ole vielä alkanut
ja tietää sen kohta
tapahtuvan
miten kohtalosi voisi
valaista minunkin kohtaloni
jotain mitä miehisemmät
määritelmäni eivät olleet
osanneet saada näkyväksi
-
sinä tunnet minut
jo paremmin kuin itsesi
minut,
jonka tämä
tiedottomuus on taikonut
tunnistamattomaksi
yön elementtini,
viinanhuuruinen
pimeys ja vilu ovat kanssani
vittu,
tuntuu kuin
kirjoittaisin jonkun
toisen kuvitelmia,
kirjaimilla joita
kukaan ei ymmärrä
olen myös hidastanut
matkaani,
kävelen tai makaan sinessäni
imeytyäkseni siihen
minkä sinä tiedät tavoitteekseni
ja se tuntuu jo
olevan minunkin ajatukseni
-
tunnetko miten
ihminen puhdistautuu myrkyistään,
riettaan elämä turmeluksesta
pieniä määriä nestettä,
ruuan jyväsiä
kestän jo auringon säteiden
kosketuksen,
miten ne pistelevät lävitseni
häivyttäen varjoni
tuskan ja kyyneleen ero
ilonsa pisarasta
on hiuksen hieno
miten se syttyy iltaan
ja vierittää henkensä,
rovionsa henkeemme
henkeni kanssa
iloitakseen,
unohtaakseen
sen puuduttavan elämänsä
palaen tuhkaksi
ja jäljelle jää
kaipuu
ehkä sinä ja minä
olemme tarinani
kuvituksen tuotetta
tai jopa sama ihminen
eri tarinassa,
mutta krapulaaa ei voi ottaa koskaan todesta
sen enempää kuin
valhetta voi pilkata totuudestaan
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=tWPKIjKcoEA
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut