Vieno tuuli
ajaa
valkeaa kuohkeaa
poutaa
lattian
tuntemaa
lämpöä
puolittain sulaneen
tinan antama
ihmeellinen varjelus
puhui sielun
ja ruumiin
kieltä
ikävöi ystävyyttä
johon mahtuu
halkeamaton
ja
joskus
niin täysikin
sellainen
laakea aukio,
jonka
on nähnyt
monesti,
mutta unohtanut
ihmisen
eksyksiin
vain taipumuksen
hillitön
kuvittelu
osasi hallita
tulevaisuutta
herkkä
lahonnut
tahdonvoima
vetäytyi
rajattomaan
aikaan
jossa
ei tervehditty
suutelemalla
vaan arvosi
mitattiin
kahlitsemattomuuden
vajaudesta
piripinnan täyteen
ystävyyden kasvot
yleensä
muistuttavat
toisiaan
etsivät viivaa ja
pintaa
piirteitä ja
johtopäätöksiä
olemisen juurien
yhtäläisyyksiä
siteitä, jotka
vapauduttuaan
torjuvat
ajallisen
surkastumisen
hälveten
mieleen juolahduksiin
taistelunhaluun ja
kilpailuviettiin
määrätietoinen
kovuus
epäitsekkäässä
onnellisuudessa
tuntea osallisuutta
samalla rakastaa
tyydyttäen
alkeellisimman
tarpeensa
olla ympyrä
tai toisinaan
katsoa
myötäsyntyistä
tuuliajon tilaa
sydämen särjettyä
ikkunaa
asennoitumisemme
naisen ja
miehen
vastakkaisuudelle
antavan ja
ottavan
sulautuminen
samoihin vaatteisiin
symbioosiin
jossa perimmäinen
saavuttamattomuus
ja täyttymyksen
mahdottomuus
sellainen
oudolla tavalla
rajoittamattoman
muisto
johon takertua
uudelleen ja
uudelleen
painautuessaan kiinni
halun tunkeutua
tekemättä
kuitenkaan
tilaa
antaen vain
häikäisevän
luottamuksen
ja katkeamattoman
siteen tehdä
pesänsä
pintaväreen
rajallisuudelle
yhtä paljon kuin
henkiselle kehälle,
jota on helppo
pyörittää
samanhenkistä
unenomaista
toisintoa,
muunnoksia
persoonallisuudestamme
silloinkin kun
kaikkinäkevä
silmä on
aukkojemme
avaruudessa
missä ja
miten vähän
toisistamme tiedämme
uomasta
katsoa
suoraan silmiin
ja kun siihen
katseeseen
vastaa
ymmärtää,
että kaikki alkaa
ja loppuu
synnyttää
uskon ja rohkeuden
varren
vertaista
ystävyyttä suurempaa
mutta ei koskaan
kylläistä
sokeaa
ettei
tajuaisi,
että keinotekoisessa
on pohjaton
ja
että sydän
voi
olla vain yhtä
sydämen kanssa
ystävyyden henki
ruumissaan,
yhdentyneet muistot
jotka täydentävät
toisensa
sulavat yhteen
ilman yhtään
sanottua
sanaa
kykymme tiedostaa
tekomme kantavuus
persoonallisuutemme
vaihtaa ihoa
ja
niistä
iduista on kasvanut
aistillinen me
kaksi itsenäistä
elämänkerrostumaa
ajelehtien
tulevaisuutta kohti
lohduttaen
surussa
iloiten yhdestäkin
murusesta
tunnistaen ettei
yhdelläkään
yksityiskohdalla ole
enää itsekkyyttä
virrata
yli
näkymättömän
jotta
elämä
ei ehdi polttaa
reikää
kaikkiin ihanteisiimme
ja jos minä
haluaisin johonkin
tuoksuun herätä
sen
tuoksun tuntisin
ystävyydestä
rakkaudesta
sinne missä
yö vaihtaa vaatteet
päivien ikävän
kohdata
jokaiseen
alkavaan vuoteen
tai
uuteen aamuun,
jossa on
elämää
siellä minä
kuljen,
kuljen sinussa
kuin halu
intohimossa
niinkuin
halaus
ja olkapää
tönäisee
ääneti kulkee
ja kohoaa
on
kun tarvitaan
mutta kuinka
ihanaa
kun on
ajaa
valkeaa kuohkeaa
poutaa
lattian
tuntemaa
lämpöä
puolittain sulaneen
tinan antama
ihmeellinen varjelus
puhui sielun
ja ruumiin
kieltä
ikävöi ystävyyttä
johon mahtuu
halkeamaton
ja
joskus
niin täysikin
sellainen
laakea aukio,
jonka
on nähnyt
monesti,
mutta unohtanut
ihmisen
eksyksiin
vain taipumuksen
hillitön
kuvittelu
osasi hallita
tulevaisuutta
herkkä
lahonnut
tahdonvoima
vetäytyi
rajattomaan
aikaan
jossa
ei tervehditty
suutelemalla
vaan arvosi
mitattiin
kahlitsemattomuuden
vajaudesta
piripinnan täyteen
ystävyyden kasvot
yleensä
muistuttavat
toisiaan
etsivät viivaa ja
pintaa
piirteitä ja
johtopäätöksiä
olemisen juurien
yhtäläisyyksiä
siteitä, jotka
vapauduttuaan
torjuvat
ajallisen
surkastumisen
hälveten
mieleen juolahduksiin
taistelunhaluun ja
kilpailuviettiin
määrätietoinen
kovuus
epäitsekkäässä
onnellisuudessa
tuntea osallisuutta
samalla rakastaa
tyydyttäen
alkeellisimman
tarpeensa
olla ympyrä
tai toisinaan
katsoa
myötäsyntyistä
tuuliajon tilaa
sydämen särjettyä
ikkunaa
asennoitumisemme
naisen ja
miehen
vastakkaisuudelle
antavan ja
ottavan
sulautuminen
samoihin vaatteisiin
symbioosiin
jossa perimmäinen
saavuttamattomuus
ja täyttymyksen
mahdottomuus
sellainen
oudolla tavalla
rajoittamattoman
muisto
johon takertua
uudelleen ja
uudelleen
painautuessaan kiinni
halun tunkeutua
tekemättä
kuitenkaan
tilaa
antaen vain
häikäisevän
luottamuksen
ja katkeamattoman
siteen tehdä
pesänsä
pintaväreen
rajallisuudelle
yhtä paljon kuin
henkiselle kehälle,
jota on helppo
pyörittää
samanhenkistä
unenomaista
toisintoa,
muunnoksia
persoonallisuudestamme
silloinkin kun
kaikkinäkevä
silmä on
aukkojemme
avaruudessa
missä ja
miten vähän
toisistamme tiedämme
uomasta
katsoa
suoraan silmiin
ja kun siihen
katseeseen
vastaa
ymmärtää,
että kaikki alkaa
ja loppuu
synnyttää
uskon ja rohkeuden
varren
vertaista
ystävyyttä suurempaa
mutta ei koskaan
kylläistä
sokeaa
ettei
tajuaisi,
että keinotekoisessa
on pohjaton
ja
että sydän
voi
olla vain yhtä
sydämen kanssa
ystävyyden henki
ruumissaan,
yhdentyneet muistot
jotka täydentävät
toisensa
sulavat yhteen
ilman yhtään
sanottua
sanaa
kykymme tiedostaa
tekomme kantavuus
persoonallisuutemme
vaihtaa ihoa
ja
niistä
iduista on kasvanut
aistillinen me
kaksi itsenäistä
elämänkerrostumaa
ajelehtien
tulevaisuutta kohti
lohduttaen
surussa
iloiten yhdestäkin
murusesta
tunnistaen ettei
yhdelläkään
yksityiskohdalla ole
enää itsekkyyttä
virrata
yli
näkymättömän
jotta
elämä
ei ehdi polttaa
reikää
kaikkiin ihanteisiimme
ja jos minä
haluaisin johonkin
tuoksuun herätä
sen
tuoksun tuntisin
ystävyydestä
rakkaudesta
sinne missä
yö vaihtaa vaatteet
päivien ikävän
kohdata
jokaiseen
alkavaan vuoteen
tai
uuteen aamuun,
jossa on
elämää
siellä minä
kuljen,
kuljen sinussa
kuin halu
intohimossa
niinkuin
halaus
ja olkapää
tönäisee
ääneti kulkee
ja kohoaa
on
kun tarvitaan
mutta kuinka
ihanaa
kun on
Selite:
Näin on hyvä uusi vuosi aloittaa.....ja lopettaa-----
https://www.youtube.com/watch?v=eQ8SNw75znk
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, tunteikas, ihastuttava runo.
Sivut