Toivon.
Toivon, että joskus löydän sen.
Ihmisen joka rakastaa minua.
Olen pettynyt monta kertaa.
Jokainen pettymys on tuonut haavoja.
Ja jättänyt arvet.
Jokainen, joka minusta on pitänyt.
On rakastanut kiltteyttäni.
Ei minua itseäni.
Uskon, toivon ja tiedän että on joku joka rakastaa juuri minua,
minun heikkouksianikin.
Tiedän että jossain on joku,
joka ei vain rakasta kiltteyttäni.
Joku, joka ei vain rakasta hyviä puoliani.
Joku joka tietää heikkouteni.
Mutta silti haluaa pitää minusta kiinni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkäsin tästä todella paljon, löysin tuttuja ajatuksia mitä liikkuu omassakin mielessä. kirjoitat tosi hyvin ja selkeästi! :>
Kiltteys on voimavara ja jos joku sitä rakastaa yli ulkonäön tai muun ulkoisen niin se on hienoa. Mutta tässä on jo enemmän runomeininkiä. Tiivistää voisi.
Herkkä runo tärkeästä aiheesta. Tulla rakastetuksi omana itsenään...
Kaunis toive. Kyllä tällainen ihminen löytyy..
tykkäsin tästä todella paljon, löysin tuttuja ajatuksia mitä liikkuu omassakin mielessä. kirjoitat tosi hyvin ja selkeästi! :>
Kiltteys on voimavara ja jos joku sitä rakastaa yli ulkonäön tai muun ulkoisen niin se on hienoa. Mutta tässä on jo enemmän runomeininkiä. Tiivistää voisi.
Herkkä runo tärkeästä aiheesta. Tulla rakastetuksi omana itsenään...
Kaunis toive. Kyllä tällainen ihminen löytyy..