Näin kuinka pieni poika kadulla solmi kengännauhojaan.
Hän pisti ne umpisolmuun.
Pojan äiti vieressä sanoi pojalle ettei kenkiä saa niin solmuun laittaa.
Kenkien solmiminen oli kuin elämäni.
Ennen kaikki oli hyvin, oli ihminen jota rakastin, olin onnellinen.
Mutta sitten rakastamani ihminen laittoi jonkun langan elämässäni liian tiukalle, ja hän laittoi narun solmuun.
Niin solmuun kuin vain voi.
Umpisolmuun.
Enkä osaa itse solmua avata.
En.
En vaikka kuinka yritän.
Solmun avaaminen vaatii aikaa.
Täytyy miettiä miten solmu on syntynyt.
Ja palata muistoissa alkuun.
Käydä koko solmu läpi.
Ennen kuin kaikki on onnellisesti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
