Joskus sain tuntea sen.
Rakkauden.
Olin silloin toinen ihminen.
Mutta nyt, nyt en sitä enää saa tuntea.
Olit vierelläni vain hetken.
Sanoit että rakastat, luotat ja välität.
Olit minulle silta onneen,
mutta en kävellyt sillan toiseen päähän.
Tipuin matkalla.
Haavoituin.
En jaksanut itse nousta ylös,
ja en ole vieläkään jaksanut.
En ole pystynyt kertomaan tunteistani ja siitä miksi tipuin kesken matkan,
etkä ymmärrä minua.
Mutta toivon ja tiedän että nousen ja kerron sinulle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo. Vikasta säkeestä sointuu päättäväisyys :)
Upee. Jotenkin tuttuja tunteita...