Katson peiliin.
Näen tytön.
Kasvoillaan tyhjä ilme.
Miksi kaikki tapahtui niin äkkiä?.
Hetkessä elämäni oli muuttunut.
Aivan täysin.
En enää tunnista sitä tyttöä joka peilistä katsoo.
Tiedän vain ulkonäöltä, en sisältä.
Mihin olen kadottanut itseni?.
Olen hukassa.
Miksi kaikki muuttuu?.
Näen kuinka kyynel vierähtää silmäkulmasta.
Olen yksin ja itken.
En pysty itkemään niin että kukaan näkee.
Kun aamulla herään puen päälleni maskin.
Se tyttö joka aamulla lähtee ulos on onnellinen.
Kun tyttö tulee yöllä kotiin, ottaa hän maskin pois.
Ja itkee.
Itkee.
Kukaan ei tiedä kuinka onneton tyttö on.
Tyttö haluaisi löytää menetetyn elämän.
Mutta miten?.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanat hukassa! Aivan ihana <3
Suosikkeihin menee -->
Jep. Mustakin tuntuu joskus tältä. Toivotaan, että se on ohimenevää.
Tärkeää kyselyä elämän murrosvaiheessa, asioiden ja tuntemusten muuttuessa... Menneisyyteen ei voi palata eikä menetettyä saada takaisin, ei kuulukaan. Mutta löytää elämä nyt ja tässä. Ehkä ne menetetytkin asiat, uuden muotoisina, tämän päivän todellisina... Elämä syntyy aitoudesta, rehellisyydestä, rakkaudesta. Aina se ei ole helppoa ja kaikessa on kasvukipunsa... Hyvin kuvattua mietintää.
Kuvaa hyvin elämää ja sitä tilannetta, joka varmasti kaikille jossain vaiheessa iskee. Lohdutuksen sanana vielä, että kyllä siitä selviää :)
Kaunis, mutta niin surullinen runo.