Minä olen oksa jonka
sinä olet katkaissut
ja leijaileva muisto
häilyvien tunteiden.
Kadonnut arvoitus
jonka ratkaista haluaisit,
mutta olet unohtanut
mistä päästä aloittaa.
(Ja Sinä olet painajainen,
häkki jonka itselleni loin,
riimut jotka eivät laske,
vaikka kuinka riuhtoisin.)
Voimakkaampana kuin koskaan
läpättää sydän onkalossaan,
vaatien vapautta se,
tahtoo kaiken hajottaa.
Oli elämämme kerran kuin satua,
nyt on jäljellä vain harha.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin koskettava, voimakas teksti. Ihastan.
Tämä On kyll aivan upea
Tunnetta mikä minun runoissanikin esiintyy
PIDIN TOSI PALJON UPEAA
kaipuuta ja muistoja.. hyvä runo, pidän
Aistipeli, vahva hieno tulkinta, kiehtoo mieltä ja sisältö kuitenkaan ei tunnu hrr(kylmää)houkuttavalta.