Sydän ennen älyä,
se johtaa meitä harhaan,
harhaan joka painajaisissamme
näyttäytyy rakkaimpamme kasvoina.
Ja tuliruusun kehrällä kun
jumala tanssii yksinäistä tangoaan
on taivas niin harmaata
kuin sokean mykkä maalaus.
Ennen kuin virta lakkaa
vielä viimeinenkin muisto laukkaa,
se kiirii lävitse aivokuorien
tahtoen löytää jonkin joka vielä kykenisi
- vaan kyky kuollut mukana,
ja hiljainen on elo viimeisen kevään,
kun ranka heikko muuttuu tomuksi
on kieli hetki sitten sanoista kostea
nyt iäksi kuivunut maaliseen maajaansa.
Selite:
Ding ding dong.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
MIelettömän Upea HYvä
Surullisen haikea, tässä on jotakin katoavaa, jota ei koskaan takaisin saa.
hyvä tunnelma hieno runo!
:)
MIelettömän Upea HYvä
Surullisen haikea, tässä on jotakin katoavaa, jota ei koskaan takaisin saa.
hyvä tunnelma hieno runo!
:)