Aistin ihollani tuon kesän tuoksuisen tuulen, katson miten suoraan ovat kasvaneet puut.
Sisältäni hiljaisen ohjeen kun kuulen, "On tullut viimein aika unohtaa nyt kaikki muut."
Polku kulkee seassa puiden, nousen tutun korkean mäen. Heti katseesi erottuu joukosta muiden, hymyn kutsuvan kun kaukaa jo näen.
Juosten saavun sinun luo, on hetki kauniin hiljainen. Vaikka väliin jäikin yksinäiset vuodet nuo, ne väliltämme pois huuhtoutuu halaten.
Tuntuu vihdoin olevan sylissäni, prinsessa ja koko valtakunta. Rutistan sinua kovempaa, pelkään josko herään ja tämä kaikki onkin vain unta?
Mutta ei....Näin prinssi sai viimeinkin prinsessan, ja tämän runoni juuri Sinulle omistan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis.
Pidän paljon tavastasi runoilla, ja runon tunteesta.
Suloinen. :) Jäi hyvä mieli.