Pariisi hengittää taas:
minulle, säälittävälle.
Surkeuteni nousee
korkokengille;
sillä näytän sinulle,
että olen
sovelias
kulkemaan Pariisin iltavaloissa.
Kahviloiden pöytien takaa
vilkutan ikävälleni
tyylikkäin ranneliikkein.
Hymyilen punaisinta
huulipunahymyäni
sinulle, sinulle kuitenkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin Pariisia että;) Ihana runo!
Tunnelma on kauniiseen kaupunkiin juuri tehty, rakkauden ja myös ikävän, tykkään kovin :)