No, tässä me nyt ollaan jotenkin olemassa.
Itkulla tämä peli aina aloitetaan
ja kauhun tunteella jatketaan.
Joku saattaisi tässä vaiheessa pysähtyä,
vetää valkotakkista portsaria turpaan, ommella
napanuoran takaisin
ja ryömiä takaisin koloonsa
pommiliivit päällä,
mikä nykytiedon mukaan olisi kaikkein järkevin ratkaisu.
Toinen vaihtoehto
olisi raportoida äidin liikkeistä kuin Mertaranta:
Siinä on paikka... ja SIELTÄ SE TULEE!
Loistava työntö! Siellä kätilöä pelataan kebab-kioskille.
Katsokaa, katsokaa tuota nuorukaista, sinne lätty kiinni,
ja kätilö katsoo että taivas varjele mitä sieltä tulee.
Nyt saa itkeä, nyt saa HUUTAA!
Siellä vedetään jo valssia synnytyssalissa.
IHANAA LEIJONA, IHANAA!
Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!
Ja nyt vauvaa kuvataan urakalla, striimataan
monesta suunnasta. Jaahas, ja siinä menee
samalla terveiset lukuisille seuraajille.
Se onkin tärkeää, kuulkaas ystävät rakkaat,
koska vain hyvät vanhemmat
tallentavat jo ensihetkistä jälkikasvuaan.
Hashtagit vaan kuntoon ja peli on sillä selvä.
Jos et kuvaa ja julkaise, niin eihän kukaan voi tietää,
kuinka mahtava äiti olet.
Video- ja tykkäysmäärä
on onnistuneen vanhemmuuden mittari.
Kädet pitää käydä kuin sillä kuuluisalla mateenpyytäjällä,
arvon kuulijat. Näin se vaan on.
Oijoijoi! Oijoijoijoijoi!
Se on lopun alkua, se on lopun alkua nyt!
Loistava työntö! Siellä kätilöä pelataan kebab-kioskille.
Katsokaa, katsokaa tuota nuorukaista, sinne lätty kiinni,
ja kätilö katsoo että taivas varjele mitä sieltä tulee.
Nyt saa itkeä, nyt saa HUUTAA!
Siellä vedetään jo valssia synnytyssalissa.
IHANAA LEIJONA, IHANAA!
Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!
Ja nyt vauvaa kuvataan urakalla, striimataan
monesta suunnasta. Jaahas, ja siinä menee
samalla terveiset lukuisille seuraajille.
Se onkin tärkeää, kuulkaas ystävät rakkaat,
koska vain hyvät vanhemmat
tallentavat jo ensihetkistä jälkikasvuaan.
Hashtagit vaan kuntoon ja peli on sillä selvä.
Jos et kuvaa ja julkaise, niin eihän kukaan voi tietää,
kuinka mahtava äiti olet.
Video- ja tykkäysmäärä
on onnistuneen vanhemmuuden mittari.
Kädet pitää käydä kuin sillä kuuluisalla mateenpyytäjällä,
arvon kuulijat. Näin se vaan on.
Oijoijoi! Oijoijoijoijoi!
Se on lopun alkua, se on lopun alkua nyt!
Ihmisen ideaalityyppihän
on olla hyönteisen kaltainen otus,
joka pöhisee
yli-innoissaan 15 minuutin kaupungissa
yrittäen näyttää 15-vuotiaalta tytöltä,
jolle vaarallisinta
on pysähtyä peilin eteen.
Joka kuukausi pitää suorittaa joku uutuustriathlon
ja vähintään kerran päivässä
äänikirja puolitoistakertaisella nopeudella.
Onko tämä nyt sitten sitä kehitystä,
mene ja tiedä.
Ainakin se on jonkinlaista liikehdintää
irtopamihyllyn äärelle.
Sitten ollaan vaarallisilla vesillä,
jos jokainen nokinaamainen, keskisarjamainen otus,
joka örisee savupirtin hämärästä,
maha muovijuustoista ja keskiolutjazzista löysällä,
voi kaupata "faktansa", vihansa ja kaunansa,
helenakoivumaisella pelikirjalla
algoritmien rickrollaamaan kaikukammioon,
jossa hevonpaskat lilluvat
kuin ministerit porealtaalla konsanaan.
Räikeiden puitteiden valinta on elintärkeää.
Narsistit kirjoittavat kolme pointtiaan aina uusiksi.
He ovat oppineet pelottavan hyvin,
miten ne voi muokata
tyrannian välineiksi
ja kutsua
vakiovieraiksi olohuoneisiimme.
Ei mitään väliä
vaikka
oma kulttuurimme
huuhtoutuisi mutavellin mukana
kunhan vaan saadaan joidenkin mielestä
tänne korpeen raivattua valkoinen ja
sinisilmäinen mutta värisokea paratiisi.
"All truth passes through three stages. First, it is ridiculed.
Second, it is violently opposed. Third, it is accepted as being self-evident." *
Kaikesta huolimatta
ei minulla tässä suinkaan aikomuksena ole
sovittaa piippua suuhun
vaan lueskella
lyijyliivit päällä Aleksis Kiveä ja Schopenhaueria(*)
ja istua tuijottelemassa tuijottelematta seinää
seuraavat tunnit tai pörssikurssit.
Täytyy tietysti varoa tuottamasta huonoa
alakulttuuritaidetta.
Sekin kun vain lisäisi tarpeetonta kärsimystä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut