Rasitesopimus

Ruuti vaikenee saastuneessa maaperässä.
Kylmät silmät kutovat
avohaavasta räsymattoa eteiskäytävään.
Näen uusien kantamusteni kautta
punaiseen lankakerään,

nimettömään hautaan, 
jota sydämen katkera varjo kitkee.

Tervalla voideltu sulka 
viiltää menetettyjen rakkaiden muodossa.
Kohotan katkoviivat kirkkauteen,
jotta ne saisivat juurtua tsunamiaaltoina sisääni.

Mätänevä ruumiini jää ilman savea
kun rikinkatkuinen valtameri
peruuttaa takaisin napanöyhtäiseen taskuunsa.