Kynttilänvalossa minä katson teitä,
nauravat.
Salaatti on pahaa, paitsi herneet,
joka toisesta tulee isona palomies,
häläpätihämmäähäpätihää,
ja pienen hetken ajan minä tahtoisin pysäyttää kellon
lyödä viisarit tähän hetkeen
kun nenästä tulee räkää
mutta keijulla on harsomekko
eikä teistä kukaan
koskaan
tulisi huomaamaan
miten kumisaappaat ja unelmat jäävät pieniksi,
myös ne missä on prinsessoja,
miten te ette olekaan kaikista kauneimpia
eikä teistä pidetäkään kaikista eniten
miten rakkaus sattuu monta kertaa,
sen puute joskus enemmän
ja työvoimatoimistossa nielaisette tyhjää,
samaa mitä tarjotaan,
miten maanantaiaamuna väsyttää
eikä kahvi olekaan pahaa,
miten hämmäähäpätihäässä
ei olekaan mitään hauskaa.
Selite:
Töissä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hykerryttävää kerrontaa,
mukana vakavaakin ja täytyypä todeta;
luin monta kertaa ajatellen, että kunpa tosiaan voisi hetken pysäyttää.
Lapsuuden kulta-aika!
Syviä ovat rotkot aikuisuuden ja lapsuuden välillä.. ja niiden tasoittaminen on henkisesti raskasta työtä tosin myös palkitsevaa.. Kumpaakin tuolta tavoitan.. Annetaan lapsien olla lapsia niin kauan kuin mahdollista.. Naurun raikaa ja unelmien lentää.. Kyllä he kerkeävät aikuisten maailmaa maistella myöhemminkin.. Upea runo
Aikuisten virhe on unohtaa, että hämmäähäpätihäässä on jotain hauskaa. Maailma voisi olla kauniimpi, jos jokainen onnistuisi säilyttämään palasen lapsuuden lämpöä.
Varsin ajatuksia herättävä runo.
Ihana runo! Todellakin pysäyttävä, kuten monet jo sanoneet. Herättää ajatuksia elämän oikeasta olemuksesta, siitä kuvasta joka kehittyy aina kehdosta hautaan vain kuollakseen lopulta pois..
Tää on tosi hyvä! Ei mitään valmiiksi pureskeltua sanahelinää, vaan elämää.
ihmettelin,kun ekalla luokalla opettajani kuvaili aikuistumista sanoin; "se on sitä, että kalterit kasvaa silmien eteen mitä vanhemmaksi tulee."
mietin, miten hurjaa on olla aikuinen, kun ei ole mitään rajotteita eikä kukaan käske koska pitää syödä! mutta sitten tuli aikuisuus, laskut ja pomot, verottajat ja muut.
ymmärsin yhtäkkiä opettajani sanat ja katson kaihoten lasten leikkejä. ihmisen parasta aikaa on se, kun vain mielikuvitus on rajana.
Kiinnostava kokonaisuus...elämää monintavoin ja kerroksin pohdittu. Arjessa kunnolla kiinni on runosi tämä.
Erittäin tutuilta mietteiltä kuulostaa ja eniten juuri töissä tulee täälläkin niitä pohdittua! Aikaa ei valitettavasti voi pysäyttää, ei itseltä kuin ei lapsiltakaan, mutta pitäisi opetella tarttumaan hetkeen. Arvostaa niitä pieniä asioita, jotka lapsille ovat suuria ja olla läsnä, malttaa olla todella paikalla. Lapsuus (kuten koko elämä) on lyhyt, eikä sen saisi antaa mennä hukkaan. Täydellisen totuudenmukainen kuvaus on runosi, joka soljuu kauniin arkisesti ja kevyesti alusta loppuun!
Mukavan positiivista, hyvää mieltä
Sivut