Otin luodin,
räpiköin,
laskeuduin.
Sinä hymyilit
niin että hämärä laski
ja nenänvartesi rypistyi;
silmäsi sulaa nougatkastiketta
joka läikkyi yli,
lattialle asti.
Olin minä
ja vähän enemmän,
kaikki taputtivat
vaikkei soitolle
kai kukaan.
räpiköin,
laskeuduin.
Sinä hymyilit
niin että hämärä laski
ja nenänvartesi rypistyi;
silmäsi sulaa nougatkastiketta
joka läikkyi yli,
lattialle asti.
Olin minä
ja vähän enemmän,
kaikki taputtivat
vaikkei soitolle
kai kukaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin 🙂