Kaksi partakarvaa lakanoissani

Jotain olen kai tehnyt oikein
minäkin.

Etsin tuoksuaan-
tyynynliina haisee kurkkukivulle,
lakana kuumehielle

vaan silti
siellä, missä osaan jo melkein kulkea
hän tuoksuu toukokuiselta sunnuntailta-
Kallavedeltä, Omar-munkilta,
auringolta, joka osuu kaikkialle.

Hän valitsi minut,
hullu mies,
vaikka kiipesin syliin
koko henkisellä painollani,

vaikken osaakaan suipistaa suuta
ja vaikka moukkamaisuuteni
valuu läpi huokosten
kuin vihreä visva.

Vaan hän pyyhkii sen paperiin,
sanoo "höh",
katsoo kuin näkisi
sen, mitä haluaa.