Säröstellen muistan taas sen,
että rakkautta on myös viimeinen katkarapu
ja yhteiset piirteemme
omiin hymyihinsä levinneinä.
Minut halutaan mukaan,
hapuiluuni vastataan lämmöllä,
olen kerrankin pala, joka loksahtaa
ilman kulmien hätäistä hiomista.
Olen taas se,
jonka nauru kuuluu parkkipaikalle asti
eikä siinä ole sittenkään
mitään liikaa.
että rakkautta on myös viimeinen katkarapu
ja yhteiset piirteemme
omiin hymyihinsä levinneinä.
Minut halutaan mukaan,
hapuiluuni vastataan lämmöllä,
olen kerrankin pala, joka loksahtaa
ilman kulmien hätäistä hiomista.
Olen taas se,
jonka nauru kuuluu parkkipaikalle asti
eikä siinä ole sittenkään
mitään liikaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut