Tuuli humisee,
kuiskii:
ettei tarvitse pelätä
tässä yössä.
Pelko on vain
- mielen haamu
iltahämärässä
Ei ole mitään hätää
kun maa laulaa
hiljaa hyräilee aamuruskossa,
muistuttaen taivaanrannasta.
Kuiskaa tammikin,
aamusäteiden alta
Niin kauan kun vain pidämme
käsissämme keijupölyä.
Kukkii taivasten ruusut,
kertoen siivekkäistä
- tuulen ystävistä
Jalat lepäävät pilvien portailla,
kuin odottaen
koska rappuset katoaa
muuttuu unelmiksi,
enkeleiden suliksi,
untuvaksi.
Koko maailman kaikkeus
tuudittaa,
vaikka mereen vajoaa
- epäilys
silti jää
mieleen asumaan,
katoaako
pienikin kyyhkynen taivaalta
jääkö sulkaakaan taivaalle vaeltelemaan?
Mielen haamut ovat kuin
suuria linnunratoja
aivan omia lakeja,
kieliä, päätöksiä
- valheita.
Mittavia sateita,
uusiutuvia murskyjä.
Annanko auringon kasvaa ohitseni,
kun minä seison, odotan, epäilen.
Unohdanko reitin taivaanrantaan?
- tässä pilvien portailla
Selite:
Tälläistä taas. Vähän vaikeampaa taas 🌼 Niin en ole jaksanut täällä pariin päivään tehdä mitään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit