Pilvien portailla

Tuuli humisee,
kuiskii:

ettei tarvitse pelätä
tässä yössä.
Pelko on vain 
- mielen haamu
iltahämärässä

Ei ole mitään hätää
kun maa laulaa

hiljaa hyräilee aamuruskossa,
muistuttaen taivaanrannasta.

Kuiskaa tammikin,
aamusäteiden alta

Niin kauan kun vain pidämme
käsissämme keijupölyä.
Kukkii taivasten ruusut,
kertoen siivekkäistä
- tuulen ystävistä

Jalat lepäävät pilvien portailla,
kuin odottaen 
koska rappuset katoaa

muuttuu unelmiksi,
 enkeleiden suliksi,
untuvaksi.

Koko maailman kaikkeus
tuudittaa,
vaikka mereen vajoaa

- epäilys
silti jää
mieleen asumaan,
katoaako
pienikin kyyhkynen taivaalta

jääkö sulkaakaan taivaalle vaeltelemaan?

Mielen haamut ovat kuin
suuria linnunratoja

 aivan omia lakeja,
kieliä, päätöksiä
- valheita.
Mittavia sateita,
uusiutuvia murskyjä.

Annanko auringon kasvaa ohitseni,
kun minä seison, odotan, epäilen.
Unohdanko reitin taivaanrantaan?

- tässä pilvien portailla